Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Raimo Heikkilä


Päivitetty 8.1.2018

Raimo Heikkilän kotisivut


Olin postin

  • pääluottamusmiehenä vuosina1986-2007
  • Ammattiosaston sihteerinä 1989-1991, 1996, 2000, 2003-2005
  • Ammattiosaston taloudenhoitajana 1991-1995

  • SAK: paikallisjärjestön hallituksessa 1989,1990
  • SAK:n paikallisjärjestön sihteerinä 1996,1998, 2000, 2001
  • SAK:n paikallisjärjestön taloudenhoitajana 2002, 2003

2010-luvun loppupuolella SAK:n jäseniä olivat 20 teollisuuden, julkisen sektorin kuljetusalojen, yksityisten palvelualojen ja kulttuurialojenammattiliittoa. SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen tehtävänä on työn tekijöiden hyvinvoinnin, toimeentulon ja osallisuuden parantaminen sekä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edistäminen.​Suomen Ammattijärjestö perustettiin 15.4.1907 Tampereella.

Työnantajan ja maan hallituksen ammattiyhdistysliikkeen nujerrustoimet ja julkisen hallinnon supistumisvaateet loivat entisestään vaatimuksia ammattiyhdistysliikkeen toiminnalle. Ammattiyhdistysliike on perinteisesti kuulunut huvinvointivaltion tukijoihin ja sen rakenteiden puolustajiin. Tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden aate osoittautui kestäväksi silloinkin, kun hyvinvointivaltio joutui arvostelun ja purkamisyritysten kohteeksi. Työelämän ongelmia on edelleen pitkäaikaistyöttömyys, pätkätyöt, osa-aikatyöt, fuusiot, tasa-arvo ja työssä jaksaminen. Elämme jatkuvien yhteiskunnallisten muutoksien kourissa. Jatkuva yhteiskunnassamme vallitseva epävarmuus tuo mukanaan hyvin paljon ristiriitaisiatuntemuksia työyhteisössä. Vain yhdessä voidaan vaikuttaa omiinetuisuuksiin ja raivata tietä jälkipolvelle. Ammattiyhdistysliike on oltava muutakin kuin pelkkä vakuutuslaitos, mikä tarjoaa turvaa mahdollisen työttömyyden kohdatessa. Miten asioita on hoidettu aikaisemmin ei välttämättä enää herätä sellaista kansalaistoiminta ja toiminnallisuutta kuin aikaisemmin. Ammattiyhdistystoiminta joutuu kilpailemaan ihmisten vapaa-ajasta.Työnantajan ja Sipilän hallituksen ammattiyhdistysliikkeen nujerrustoimet ja julkisen hallinnon supistumisvaateet luovat enti­ses­tään kasvavia vaatimuksia ammattiyhdistysliikkeen toiminnalle. Ammattiyhdistystoiminnan rooli ja merkitys tulee tovottavasti korostumaan. Pitääkin olla huolestunut duunarien jaksamisesta työssä yhä kasvavan työtaakan ja työnantajan​ vaatimusten edessä. Mikään työväenliikkeen saavutus ei ole tullut itsestään selvyyte­nä. Jopa hengen menettämisen uhalla on ajettu oikeuksia työn­tekijöille. Ammattiyhdistysliike on perinteisesti kuulunut hyvinvointivalti­on tukioihin ja sen rakenteiden puolustajiin. Tasa-arvon ja oi­keudenmukaisuuden aate on osoittautunut kestäväksi silloinkin, kun hyvinvointivaltio on joutunut arvostelun ja purkamisyritys­ten kohteeksi. Solidaarisuus on ollut poliittisella urallani keskeisenä tavoitteenani. Päätös Suomen suunnasta on kansalla. Taistelu duunarien työpaikkojen puolesta voimistuu ja paikallisen sopimisen tarve kasvaa haluttiin sitä tai ei. Työuupumus ja epätyypilliset työt kasvavat. Sairaspoissaoloista johtuen työntekijöiden sivukustannukset ja kuntoutusmenot tulevat todennäköisesti myös kasvamaan. Mikäli yritykset jakavat ylisuuria osinkoja tai optioita yrityksien johdolle ja samalla irtisanovat henkilöstöään on menettely mielestäni tuomittavaa.

Paikallisjärjestöjä on tällä hetkellä yhteensä noin 110 ympäri Suomea. Ne ovat itsenäisiä yhdistyksiä, jotka kokoavat SAK:n jäsenliittojen ammattiosastot yhteistoimintaan omalla alueellaan. Viime vuosina toiminta-alue on laajentunut seudulliseen suuntaan


Yhtenä vaatimuksena oli hyväksytysti suoritettu postimiesten alkeiskurssi,minkä suoritin suurempia rehkimättä 1976 ja postimieskurssin 1978.

Lue sivuiltani muunmuossa postityöstä ja työläisistä


 

Julkaisin vuonna 2007 Kouvolan seudulla olevien postin ammattiosastojen toiminnasta ja postityöstä sekä työntekijöistä kirjan, mikä käsitteli ajanjaksoa 1900 - 2005. Tiesin, että aikaisemmat osaston ammattiyhdistysaktiivit olivat hoitaneet leiviskänsä hyvin ja historiikkiin löytyi riittävästi tarinaa ja valokuvia menneiltä vuosilta. Näillä kotisivuillani tulen aika-ajoin kertomaan mieleenjäävistä tapahtumista ja sattumista.


Aulis Alanen kirjoitti vuonna 1956:

Puoli vuosisataa postimiesten yhteistyötä

Vuosi 1956 oli postimiesten järjestöllinen juhlavuosi. Liiton valtakunnallinen 50-vuotisjuhla, arvokas ja mieleenpainuva tilaisuus, oli toukokuun 20 päivänä Helsingissä, ja keskusjärjestön kanssa samanikäiset kantaosastot viettivät omia juhliaan pitkin vuotta.

Juhlivat järjestömiehet saattoivat asiallisella ylpeydellä suunnata katseensa elettyihin vuosiin. Järjestö oli kooltaan kasvanut noin kymmenkertaiseksi, se oli säilyttänyt poikkeuksellisen sisäisen eheytensä ja lannistumattoman vireytensä läpi monien vaikeiden murroskausien, se oli uudistanut rakennettaan ja epäkiitollista työtä pelkäämättä laajentanut toimintakenttäänsä. Se oli myös päässyt yhä määrätietoisempaan sisäiseen kasvatustyöhön ja hakenut paikkaansa sekä toisten pienipalkkaisten virkamiesten että koko palkkatyöväen ja vielä ammattitoverien kansainvälisessä yhteisrintamassa.

Tehtävässään ammattikunnan työolojen parantajana järjestö oli vuosikymmenten kuluessa toteuttanut jokseenkin kaikki perustajien vuosisadan alussa asettamat tavoitteet ja edennyt päämääriin, joista nämä eivät olleet uskaltaneet haaveillakaan. Työpäivä oli lehentynyt, sunnuntaikanto lopetettu, vuosilomat pidentyneet, sairausturva saavutettu, eläke-ehdot parantuneet. Mielivallalle alttiista oikeudettottomasta työntekijäasemasta oli kohottu turvallisempiin ihmisarvoa vastaavampiin työsuhteisiin ja hankittu järjestyneille postimiehille oikeus sanoa laitoksen asiain hoidossa sanansa muutenkin kuin ”nöyrimmin anomuksin”. Ammattikoulutus oli saatu ensin toteutumaan ja sen jälkeen sitä oli jatkuvasti kehitetty. Postimiesten työalan laajentaminen ”virkamieskynnyksen” yli oli kenties ainoa veteraanien perustavoite, joka vuosien mittaan ei ollut edes vähäisessä määrin toteutunut. Sensijaan oli entisten tehtävien puitteissa saatu aikaan kaivattua porrastusta. Itse palkkaehdot olivat vuosien mittaan vaatineet ylivertaisesti eniten työtä ja saavutukset olivat sittenkin määrätyssä mielessä olleet tilapäisiä, vaikka esim. ikälisien parantumista ja muita palkkausjärjestelmän muutoksia ei olekaan unohdettava.

Tämän hetken postimiehille oli terveellistä suunnata hetkeksi katseensa menneeseen ja kuulla veteraanien muistelevan niitä uupumattomia ponnisteluja, joita aste asteelta tapahtunut eteneminen oli vaatinut - helposti unohtuu, että jokaista pientäkin edistysaskelta on edeltänyt sarja turhia yrityksiä, jotka eivät ole saaneet järjestömiehiä masentaa. Monesti tulokset eivät edes ole välittömästi seuranneet järjestön työtä tai ne on saavutettu laajemman yhteistyön puitteissa ja tällöin järjestön osuus tulee helposti aliarvioiduksi. Toisaalta jokaiselta vuosikymmeneltä voisi vaivatta luetella joukon kaikkein tärkeimpiä ratkaisuja, jotka ovat kääntyneet postimiehille myönteisiksi vasta järjestön voimakkaiden ponnistelujen ansiosta, usein ikäänkuin yhdennellätoista hetkellä.

Järjestön työ ei ole koitunut vain postimiesten vaan koko postilaitoksen ja samalla koko yhteiskunnan hyväksi. Tämä ajatus, joka sisältyi mm. pääjohtaja S. J. Aholan juhlivalle järjestölle esittämään tervehdykseen, ei ole pelkkää juhlakohteliaisuutta. Järjestöt ovat yleensäkin muodustuneet yhä tarpeellisemmiksi yhteiskunnalle ja sen laitoksille, mutta erityisen selvästi tämä pitää paikkansa postimiesjärjestön kohdalta, joka aina on määrätietoisesti pyrkinyt ammatillisen tason kohottamiseen ja teroittanut yleisön luottamuksen vaatimaa vastuuta.

Aste asteelta tapahtunut eteneminen ei ole järjestölle suinkaan merkinnyt astettaista tehtävien vähenemistä – päinvastoin. Kymmenet vireilläolevat hankkeet veivät juhlivan järjestön huomion pakostakin arkiseen työhön ja suuntasivat katseet eteenpäin: palkkauslaki oli uudistettava ja palkkaehdot muuten korjattavana, tilapäistyöntekijäin käyttöä oli saatava rajoitetuksi ja terveyden – ja sairaanhoitojärjestelmä toteutettava, virkauran porrastus oli kesken, koulutuksen uudistussuunnitelma panematta käytäntöön, maalaiskirjeenkantajien ja postiasemanhoitajien työsuhteiden järjestäminen edelleen puolitiessä jne.

Järjestön sisäisen toiminnan jatkuva kehittäminen oli parhaassa vauhdissa. Pettämättömämpää todistusta uranuurtajien perinnön hyvästä hoidosta ja järjestön elenvoimaisuudesta ei voisi esittää!


Olen osastojen ja Ammatillisen Paikallisjärjestön muistiinpanojen kautta pyrkinyt kertomaan ammatttiosastojen ja SAK:n Kouvolan Paikallisjärjestön eri tapahtumista noin 90 vuoden ajalta.

http://kouvola.paikallisjarjesto.fi/​


 

 


© raippeheikkila0@gmail.com

©2018 Raimo Heikkilä - suntuubi.com