Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Päivitetty 20.2.2019

Raimo Meikäläinen 1950-luvulta

 

 

Syntymävuotenani 1956 tulee mieleeni Unkarin kansannousu, Suezin kriisi ja Urho Kekkosen valinta presidentiksi. Yleislakko alkoi 1.3.1956. Lakon aikana tiedotustoiminta lamaantui. SAK ei sallinut, että lakon aikana julkaistaisiin sanomalehtiä. Palkatonta lomaa kesti 20 vrk. Ammattiosaston jäsenet eivät hyötyneet tästä lakosta mitään. Jos paikat nousivat, nousivat myös hinnat ja tulos oli yhtä kuin +/-0. SAK hävisi lakon ja leskisläiset perustivat uuden ammattijärjestön. Alkanutta hajaannuksen aikaa kesti yhdeksän vuotta.
 
 

 

Aulis Alanen kirjoitti vuonna 1956: 
Puoli vuosisataa postimiesten yhteistyötä

Vuosi 1956 oli postimiesten järjestöllinen juhlavuosi. Liiton valtakunnallinen 50-vuotisjuhla, arvokas ja mieleenpainuva tilaisuus, oli toukokuun 20 päivänä Helsingissä, ja keskusjärjestön kanssa samanikäiset kantaosastot viettivät omia juhliaan pitkin vuotta.

Juhlivat järjestömiehet saattoivat asiallisella ylpeydellä suunnata katseensa elettyihin vuosiin. Järjestö oli kooltaan kasvanut noin kymmen-kertaiseksi, se oli säilyttänyt poikkeuksellisen sisäisen eheytensä ja lannistumattoman vireytensä läpi monien vaikeiden murroskausien, se oli uudistanut rakennettaan ja epäkiitollista työtä pelkäämättä laajentanut toimintakenttäänsä. Se oli myös päässyt yhä määrätietoisempaan sisäiseen kasvatustyöhön ja hakenut paikkaansa sekä toisten pienipalkkaisten virkamiesten, että koko palkka-työväen ja vielä ammattitoverien kansainvälisessä yhteisrintamassa.

Tehtävässään ammattikunnan työolojen parantajana järjestö oli vuosikymmenten kuluessa toteuttanut jokseenkin kaikki perustajien vuosisadan alussa asettamat tavoitteet ja edennyt päämääriin, joista nämä eivät olleet uskaltaneet haaveillakaan. Työpäivä oli lyhentynyt, sunnuntaikanto lopetettu, vuosilomat pidentyneet, sairausturva saavutettu, eläke-ehdot parantuneet. Mielivallalle alttiista oikeudettotto-masta työntekijäasemasta oli kohottu turvallisempiin ihmisarvoa vastaavampiin työsuhteisiin ja hankittu järjestyneille postimiehille oikeus sanoa laitoksen asiain hoidossa sanansa muutenkin kuin ”nöyrimmin anomuksin”. Ammattikoulutus oli saatu ensin toteutumaan ja sen jälkeen sitä oli jatkuvasti kehitetty. Postimiesten työalan laajentaminen ”virkamieskynnyksen” yli oli kenties ainoa veteraa-nien perustavoite, joka vuosien mittaan ei ollut edes vähäisessä määrin toteutunut. Sensijaan oli entisten tehtävien puitteissa saatu aikaan kaivattua porras-tusta. Itse palkkaehdot olivat vuosien mittaan vaatineet ylivertaisesti eniten työtä ja saavutukset olivat sittenkin määrätyssä mielessä olleet tilapäisiä, vaikka esim. ikälisien parantumista ja muita palkkaus-järjestelmän muutoksia ei olekaan unohdettava.

Tämän hetken postimiehille oli terveellistä suunnata hetkeksi katseensa menneeseen ja kuulla veteraanien muistelevan niitä uupumattomia ponnisteluja, joita aste asteelta tapahtunut eteneminen oli vaatinut helposti unohtuu, että jokaista pientäkin edistys-askelta on edeltänyt sarja turhia yrityksiä, jotka eivät ole saaneet järjestömiehiä masentaa. Monesti tulokset eivät edes ole välittömästi seuranneet järjestön työtä tai ne on saavutettu laajemman yhteistyön puitteissa ja tällöin järjestön osuus tulee helposti aliarvioiduksi. Toisaalta jokaiselta vuosikym-meneltä voisi vaivatta luetella joukon kaikkein tärkeimpiä ratkaisuja, jotka ovat kääntyneet postimiehille myönteisiksi vasta järjestön voimak-kaiden ponnistelujen ansiosta, usein ikäänkuin yhdennellätoista hetkellä. Järjestön työ ei ole koitunut vain postimiesten vaan koko postilaitoksen ja samalla koko yhteiskunnan hyväksi. Tämä ajatus, joka sisältyi mm. pääjohtaja S. J. Aholan juhlivalle järjestölle esittämään tervehdykseen, ei ole pelkkää juhlakohteliaisuutta. Järjestöt ovat yleensäkin muodustuneet yhä tarpeellisemmiksi yhteiskunnalle ja sen laitoksille, mutta erityisen selvästi tämä pitää paikkansa postimiesjärjestön kohdalta, joka aina on määrätietoisesti pyrkinyt ammatillisen tason kohottamiseen ja teroittanut yleisön luottamuksen vaatimaa vastuuta.

Aste asteelta tapahtunut eteneminen ei ole järjes-tölle suinkaan merkinnyt astettaista tehtävien vähenemistä – päinvastoin. Kymmenet vireilläolevat hankkeet veivät juhlivan järjestön huomion pakostakin arkiseen työhön ja suuntasivat katseet eteenpäin: palkkauslaki oli uudistettava ja palkkaehdot muuten korjattavana, tilapäistyön-tekijäin käyttöä oli saatava rajoitetuksi ja terveyden – ja sairaanhoitojärjestelmä toteutettava, virkauran porrastus oli kesken, koulutuksen uudistussuun-nitelma panematta käytäntöön, maalaiskirjeen-kantajien ja postiasemanhoitajien työsuhteiden järjestäminen edelleen puolitiessä jne.

Järjestön sisäisen toiminnan jatkuva kehittäminen oli parhaassa vauhdissa. Pettämättömämpää todistusta uranuurtajien perinnön hyvästä hoidosta ja järjestön elenvoimaisuudesta ei voisi esittää!


 

1956 sisällysluettelo

  1. YLEISLAKKO EI HYÖDYTTÄNYT OSASTON JÄSENIÄ

  2. Pöytäkirja tehty osaston vuosikokouksessa 17.4.1956

  3. Pöytäkirja tehty osaston toimikunnan kokouksessa 17.4.1956

  4. Osaston kokous postikonttorilla 23. 4.1956

  5. Osaston kokous postikonttorilla 15.6.1956

  6. Kouvolan postimiesten urheilutoiminta 1956

 

 

YLEISLAKKO EI HYÖDYTTÄNYT OSASTON JÄSENIÄ


Palattuamme töihin 6. 4. illalla jatkoimme siitä mihin jäimme ja olimme tyytyväisiä saamastamme voitosta. Neuvotteluissa saatiinparannuksia myös ylimääräisille, maalaiskirjeenkantajille ja postiasemanhoitajille. Lakon lopettamisen yhteydessä luvattiin myös uusia virkoja. Onnistunut työtaistelu nosti myös ammattikunnan itsetuntoa ja loi uskoa omiin kykyihin.Vuosi 1956 oli ensimmäiseltä neljännekseltään palkka- ja hintaliikehtimisen kulta-aikaa, sillä silloin selvittelivät välejään SAK ja Maataloustuottajat sekä presidentiksi valittiin 55 vuotias Urho Kekkonen. Sosiaalidemokraatit olivat hävinneet presidentin vaalin. Kaiken lisäksi tuli yleislakko, mikä alkoi 1.3.1956. Lakon osanottajaksi SAK määräsi myös Suomen Postimiesliiton jäsenet ja näin alkoi yhteisen sopimisen aikakausi. Palkatonta lomaa kesti 20 vrk, jonka jälkeen saatiin aloittaa jälleen arkinen aherrus. Osaston leppoisaan toimintaan ei yleislakko paljoakaan vaikuttanut, sillä osastolla ollut kyseissä asiassa mitään sananvaltaa. Mitään äänestyksiä lakosta ei suoritettu, vaan määräykset sen aloittamiseksi annettiin ylemmältä taholta. Osaston mielestä sen jäsenet eivät hyötyneet tästä lakosta mitään. Jos paikat nousivat, nousivat myös hinnat ja tulos oli yhtä kuin +/-0. SAK hävisi lakon ja leskisläisetperustivat uuden ammattijärjestön. Alkanutta hajaannuksen aikaa kesti yhdeksän vuotta.
 
 


 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
VUOSIKOKOUS

Osaston vuosikokouksessa 17.4.1956 postikonttorilla

Läsnä oli 14 jäsentä. Kokous todettiin lailliseksi ja päätösvaltaiseksi. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin osaston kunniapuheenjohtaja Einari Vierula. Vietettiin hiljainen hetki edesmenneen osaston jäsenen Elis Puolatien muistolle. Kokouksen sihteeriksi valittiin Matti Ojala. Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin Kaarlo Nuorivuori ja Iikka Alho. Jäsenmaksujen epäselvyyksien vuoksi ei tiliä voitu hyväksyä, vaan siirrettiin ne jatkokokoukseen 15.6.-56. Velkojan suhteen kokous päätti, että velallisten on suoritettava velkansa osastolle v. 1956 loppuun mennessä. Jäsenmaksun suuruudeksi hyväksyttiin 160:-
Osaston puheenjohtajaksi valittiin v. 1956 Viljam Nuorivuori. Osaston toimikuntaan valittiin Yrjö Suuronen, Matti Ojala, K.A. Nuorivuori, Vilho Loikala, Raimo Rautjärvi varalle Kaarlo Nuorivuori ja Armas Laakso.
Urheilutoimikuntaan valittiin puheenjohtajaksi Armas Laakso ja jäseniksi Vilho Loikala, Yrjö Suuronen, Iikka Alho.Tilintarkastajiksi valittiin Raimo Havasara ja Uuno Jattu varalle Paavo Saarinen ja Alpo Immonen.
Osaston luottamusmieheksi v. 1956 valittiin K.A. Nuorivuori.
Huvitoimikuntaan valittiin puheenjohtajaksi Yrjö Suuronen ja jäseniksi Iikka Alho, M. Ojala. Osaston veikkausasiamieheksi valittiin edelleen E. Loikala. Kokous katsottiin päättyneeksi.

Osaston toimikunnan kokouksessa 17.4.1956

Osaston varapuheenjohtajaksi valittiin Y. Suuronen. Sihteeriksi valittiin Matti Ojala. Rahastonhoitajaksi valittiin Raimo Rautjärvi (kuvassa).


Osaston kokous postikonttorilla 23. 4.1956
Puh.johtajana toimi V. Nuorivuori ja sihteerinä M. Ojala. Läsnä oli 13 jäsentä. Kokous todettiin lailliseksi ja päätösvaltaiseksi. Puheenjoht. V. Nuorivuori luki VY:ltä saapuneen kirjelmän, joka käsitteli palkkakysymystä. Keskustelua saapuneen kirjelmän johdosta, joskaan ei tehty mitään päätöksiä sen johdosta. Liiton esitys jäsenmaksun suuruudesta sai osaston kannatuksen. Liiton 50 v. juhlaan valittiin osaston edusta-jaksi Viljam Nuorivuori. Keskusteltiin jälleen tilien kuntoon saamiseksi ja päätettiin kääntyä tilitoimisto E. Kylmälän puoleen uuden tilikirjan hankkimiseksi ja tilien saamiseksi kuntoon. Osaston sihteerin tehtäväksi annettiin ilmoittaa esimerkiksi suurlakon aikaiset lakkovahteina toimineitten osaston jäsenten nimet ja vartioinnit palkanmaksua varten.

Syntymävuoteni 1956 oli postimiesten

järjestöllinen juhlavuosi. Liiton valtakunnallinen

50-vuotisjuhla oli toukokuun 20 päivänä

Helsingissä. Liiton saavutuksina voidaan pitää,

että työpäivä oli lyhentynyt, sunnuntaikanto

lopetettu, vuosilomat pidentyneet, sairausturva

saavutettu, eläke-ehdot parantuneet.


Osaston kokous postikonttorilla 15.6.1956

Puheenjohtajana V. Nuorivuori ja sihteerinä M. Ojala. Läsnä oli 11 jäsentä. Kokous katsottiin lailliseksi ja päätösvaltaiseksi. Epäselvinä olleet tilit hyväksyttiin ja johtokunnalle myönnettiin tili- ja vastuuvapaus. Osaston edustajana liiton 50 v. juhlilla ollut V. Nuorivuori esitti selostuksen kys. Juhlilta. Keskusteltiin takamaksuista, jotka ovat omalta osaltamme kovasti myöhässä. Päätettiin kääntyä liiton puoleen kys. Asioissa. Kokous katsottiin päättyneeksi.

© Raimo Heikkilä


©2019 Raimo Heikkilä - suntuubi.com