Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Raimo Heikkilä

 

Päivitetty 30.9.2018


1955 sisällysluettelo


  1. Pöytäkirja tehty osaston vuosikokouksessa 24. 2. 1955 Hotelli Hospitzessa
  • Osaston toimintakertomus v. 1955

  • Haarakonttori perustettiin Kouvolan Tornionmäkeen 1955

  • Matti Laine muisteli

 


 


 

 

Pöytäkirja tehty osaston vuosikokouksessa 24. 2. 1955 Hotelli Hospitzessa

Kokouksen puheenjohjajana toimi Viljam Nuorivuori ja sihteerinä K. Mettälä.

Läsnä oli 22 jäsentä.

1 § Kokous todettiin lailliseksi ja päätösvaltaiseksi.

2 § Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin V. Nuorivuori ja sihteeriksi K. Mettälä.

3 § Hyväksyttiin kokouksen työjärjestys.

4 §Kokouksen pöytäkirjantarkastajiksi valittin L. Savolainen ja Y. Suuronen.

5 § Toimintakertomus v. 1954 esitettiin ja hyväksyttiin sellaisenaan.

6 § Tilikertomus esitettiin vuosikokoukselle samoin tilintarkastajien lausunto, jonka jälkeen vuosikokous myönsi tilintarkastajille, rahastonhoitajalle ja toimikunnalle tili- ja vastuuvapauden.

7 § Jäsenmaksuksi määrättiin v. 1955 Smk. 160:-

 

8 § Osaston puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti Viljam Nuorivuori.

9 § Osaston toimikuntaan valittiin seuraavat: A. Laakso, A. Immonen, V. Loikala, B. Laitinen, S. Niinivaara, M. Ojala ja K. Mettälä. Varalle L. Savolainen ja Y. Immonen.

10 § Huvitoimikuntaan valittiin samat kuin v. 1954.

11 § Urheilutoimikuntaan Eino Repo, Pertti ja Pekka Karjalainen ja Heikki Topo.

12 § Luottamusmieheksi valittiin v:ksi 1955 Armas Laakso.

 

13 § Tilintarkastajiksi valittiin Paavo Saarinen ja Eino Repo varalle E. Loikala ja Kaarlo Nuorivuori.

14 § Kouvola-Seuran kokouksiin valittiin edustajiksi Vilho Loikala ja Yrjö Suuronen.

15 § Tilintarkastaja V. Loikala esitti, että lainoja annettaessa osaston kassasta tai pankkitililtä, pm rahaa oltava osastolla vähintään 15000:-


16 § Postiljooni Y. Suurosen esityksestä valittiin entinen osaston puheenjoht. Einar Vierula osaston kunniapuheenjohtajaksi.

17 § Veikkausasiamieheksi valittiin edelleen E. Vierula.


18 § Ylipostiljooni E. Loikala esitteli palkka-asiaa Helsingin horisontista, oltuaan esimiesten neuvottelupäivillä.

19 § Tämän jälkeen keskusteltiin palkka-asiasta Kouvolan osaston puitteissa, että miesten kannan VIII liittokokoukseen.

20 § Käsiteltiin konttorin työasioista, m.m. esitettiin perustettavaksi 2 postinlajittelijan virkaa. Samoin esitettiin, että uusia virkoja perustettaisiin. Asia sai kannatuksen.

21 § Kokous katsottiin päättyneeksi.

 


 

OSASTON TOIMINTAKERTOMUS V. 1955

 

Postimehet lakossa

Omassa osastossamme toiminta oli vilkkaampaa uhkaavan työselkkauksen vuoksi. Kannuja valettiin sinne sun tänne, toiset olivat jyrkästi lakon kannalla, mutta olihan niitä rauhallisen keskitien kannattajia. Äänestys, joka suoritettiin 28. 2. ja 1. 3., viitoitti selvästi osastomme kannan, ainoastaan 1 ääni oli lakkoa vastaan ja kaikki muut osastomme jäsenet olivat lakon kannalla. Työtaistelun alkaessa edellä mainittuun aikaan osastomme suhtautui kaikkeen rauhallisesti ja niinpä koko työtaistelu sujui ilman mitään sekaannuksia. Jo toimintavuoden alkutaipaleella alkoi palkkaliikehtiminen näytellä huomattavaa roolia maassamme. Palkankorotusvaatimuksia esitettiin, lakon alkamispäiviä määrättiin, oman liittomme ollessa myöskin muitten joukossa aktiivisesti mukana omine vaatimuksineen. Neuvottelut ajautuivat karille johtaen liittomme lakkoon 2. 4. 1955, joka leimattiin jopa korpilakoksi lehdistön taholta, alkaessa lakon ilman SAK:n lupaa. Huolimatta kaikesta painostuksesta ja radion mustaamista vaatimuksistamme päättyi lakko voittoomme kestettyään 6 vuorokautta. Tilanne rauhoittui sen jälkeen liittomme osalta ja aloitimme työt entiseen tahtiin. Palattuamme töihin 6. 4. illalla jatkoimme siitä mihin jäimme ja olimme tyytyväisiä saamastamme voitosta.Neuvotteluissa saatiin parannuksia myös ylimääräisille, maalaiskirjeenkantajille ja postiasemanhoitajille. Lakon lopettamisen yhteydessä luvattiin myös uusia virkoja. Onnistunut työtaistelu nosti myös ammattikunnan itsetuntoa ja loi uskoa omiin kykyihin.

Työntutkijatkin saapuivat vihdoin konttoriimme useiden pyyntöjemme johdosta ja siitä alkoikin uusi meteli, ei meidän, vaan tornionmäkeläisten ja Posti- ja Lennätinhallituksen välillä. Heidän esityksestään ja työtaistelua tutkimustensa perusteella perustettiin 1. 10 -55 Tornionmäkeen haarakonttori, joka sinänsä oli meille edullinen, mutta sinne määrätty laatikkokanto nosti myrskyn. Neljällä postimiehellä olisi pitänyt kantaa entisten viiden piirin alueelle tulevat postit jokaisen portin pieleen asettaman laatikkoon, mutta siitä nousikin tie pystyyn ja yksi mies määrättiin konttoristamme lisää ja laatikot vietiin vinttiin toistaiseksi.

Osastomme jäsenmäärä oli 1.1.55 39 jäsentä.

Puheenjohtajana on toiminut V. Nuorivuori,

varapuh.johtajana A. Laakso, sihteerinä M.Ojala ja toimikunnan muina jäseninä A. Immonen, Vilho Loikala, B. Laitinen varajäseninä Y. Suuronen ja L. Savolainen.

Osaston vuosikokous pidettiin 24.2-55 ja muita yleisiä kokouksia kerran. Toimikunta on kokoontunut 5 kertaa kuluneen toimintavuoden aikana.

Osastomme monivuotinen puheenjoht. E. Vierula siirtyi syyskesällä eläkkeelle ja osastomme jäsen E. Puolatie jätti meidät, siirtyen sinne mistä paluuta ei ole. Kunnia hänen muistolleen. Osastoomme liittyi Matti Laine, joten jäsenmäärämme oli vuoden vaihteessa sama 39 jäsentä. Osastomme luottamusmiehenä on toiminut tunnustetulla tarmolla A. Laakso ja veikkausasiamiehenä ylipostiljooni E. Loikala, joista tehtävistä lausumme kiitoksemme.

Urheilu

Urheilusta ja kerhotoiminnasta on hiihto, suunnistus ja jalkapallo jaksanut pysyä pinnalla. Kaikki muu toiminta ikään kuin häipyi työtaistelun melskeissä, mutta toivottavaa olisi, että sekin heräisi henkiin shakki, laulu ym. muotoineen. Hiihdossa kampailimme puulaakiviestissä sekä poliiseja vastaan. Ensin mainitussa tulimme toiseksi, mutta poliiseista ei taida löytyä hiihdossa vastusta.

Suunnistuksessa järjestimme PLU:n Kymen piirin kilpailut, josta toimme enimmät palkinnot kotiin sekä myöskin kiertopalkinnon. Suunnistusottelu Posti-Poliisit päättyi keväällä omaan voittoomme, mutta syksyllä poliisit vetivät pitemmän korren, mutta tuleehan se kesä taas, silloin näytämme, että heidän voittonsa oli tuurivoitto siis kiertopalkinto takaisin sinne mihin se kuuluukin. Jalkapallossa olimme omassa sarjassamme muita päät korkeampana, joten siitä ei sen enempää.

 


Valokuvassa vasemmalta Heikki Topo, Lauri Halonen ja Kalervo Mettälä.

Postimies Uuno Jattu muisteli, että 1955 Kouvolan postille hankittiin ensimmäinen auto, Volvo merkkinen pakettiauto ja kolme autonkuljettajan vakanssia postinkuljetus tehtäviin. Autolla aloitettiin jakamaan postia mm. Utin, Saveron, Sippolan Hirvelänkylän ja Enäjärven postiasemille. Autolla alettiin jakaa postia Kouvolankylälle entisen polkupyörän sijaan.

Postin kantopiirit uusittiin ja asemalaiturit sekä Mäkelän ruunan tilalle tuli autot ja traktorit. Ei pyörän sarvissa kuskattu enää piirinippuja vaan niiden vienti tapahtui postiautolla. Monelle rakkaaksi tuli ensimmäinen postiauto PA 153, Renu heittiö, joka hyvin pian sai lempinimekseen kenttäkeittiö. Jos ei auton jarryt pettäneet, niin silloin luisti kytkin.

Autonkuljettajana toiminut Kari Laakso muisteli, että Kaakkois-Suomen postin piirikonttorilla oli myös niin sanotut mustat autot, Volga merkkinen tai olla ensimmäinen.


Haarakonttori perustettiin Kouvolan Tornionmäkeen 1955

Postin varhainen sivupiste oli avattu Käpylässä 1926 ja vuonna 1955 se muuttui Kouvolan Tornionmäen sivukonttoriksi. Syynä Kouvolan postin ensimmäisen sivukonttorin perustamiseen 1955 oli Kouvolan pääpostin tilanahtaus ja Kouvolan kauppalan jatkuva asukasmäärän ja asumisalueen laajeneminen. Vuonna 1950 Kouvola sai lisämaata ja asukkaita Valkealan emopitäjästä. Torninmäki - Mielakka alue liitettiin Kouvolan kauppalaan. Liitoksen myötä Kouvolan pinta-ala kasvoi 15 neliökilometriin.

Tornionmäen postin haarakonttori sijaitsi Tornionmäen kansakoulun kadun vastakkaisella puolella.Pääpostin asiakaspalvelussa ei päästy ilman haaraosaston perustamista tavoiteltuun joustavuuteen. Kouvolassa oli haaraosaston perustamisvuonna 1955 21 kirjeenkantopiiriä ja yksi maalaiskirjeenkantolinja. Keskimääräinen jakelureitin pituus oli 15 kilometriä. Jakelureitit jaettiin pääasiassa jalan sillä postilaitos ei ollut toistaiseksi hankkinut posteljooneille polkupyöriä ja omaakin polkupyörää ei raaskittu käyttää.

Kouvolan posteljoonien työaika oli usein enemmän kuin kahdeksan tuntia päivässä ja kuukausipalkkaakin pidettiin surkeana. Tornionmäessä postinkanto oli ulottunut aina Käyrälammen rantaan asti.

Etäisyydet pääpostin ja postinjakelun laitapiirien olivat käyneet haitallisen pitkiksi. Postin Tornionmäen haarakonttorin perustaminen poisti pitkät välimatkat pääpostilta ja antoi lisätilaa pääpostille. Puistokatu- Kalevankadun pohjoispää itäpuolella asuvat tulivat postaalisesti kuulumaan Tornionmäen haaraosaston alaisuuteen.

Ainoat tyytymättömät postinsaajat olivat lähellä pääpostia olevat postinsaajat, sillä heidän kauppa-asiointi suuntautui keskikaupungille päin.

Muutoksessa korostettiin osoitteenmuutoksen tärkeyttä. Osoitteessa Kouvola-sana poistettiin ja tilalle kirjoitettiin Kouvola- Tornionmäki. Muutoksen yhteydessä lakkautettiin kauppias Sulo Reunalan liikkeessä Utinkatu 24:ssä toiminut postipysäkki.

27.3.1969 Kouvolan Sanomissa ilmestyneessä uutisessa konttorinhoitaja Jorma Toivonen ja apulaiskonttorinhoitaja Pentti Marttinen kertoivat, että Posti halusi parantaa haaraosastojen palvelutasoa ja tämän johdosta Kouvola-Torniomäen posti muutti huhtikuun puolesta välistä 1969 lähtien uusiin tiloihin vasta valmistuneeseen Osuuskassan taloon.

Yrjö Suuronen:

Kouvolan laatikkokannossa aiottiin suoranaisesti murjaista. Suunnitelma julkistettiin, Puistokadusta lähtien laatikkoon kantoon koko Tornionmäki.
Tästä suuttui Itä-Kouvolan väki. He suhtautuivat ankaran kielteisesti koko laatikkojuttuun, saivat kansan siellä kokoukseen meille niin tuttuun.
Siellä ponsia laadittiin - sänkyyn kantoa vaadittiin ja ehkä postiljooni vielä etusivun lukisi.
Tällöin hallituskin heräs - herrat autoon keräs. Saapuivat he tänne niin tutkia he koitti, konttorinjohtoo moitti. Sitt mentiin Kartanon kabinettiin ja selväksi päätös tuo kohta tuli. Siellä laatikko kantoo ei aloiteta vielä. Ajankohta sopiva ei ole vielä tullut, mutt yritetään ensi vuoden puolella. Nyt suuttui kova päällikkömme moiseen kapinaan,
kun miehestä näin kaikkein nähden tehdään apinaa. Kun makeata ainesta viel löytyi kaupasta, niin aivojen pesu liekin ollut kaikkein parasta.
Saimme silloin tänne ensimmäisen haaraosaston, joka tarpeeseen oli totta vie. Sen nimi osakseen sai heti ankaran tuomion, kun se kirjeet ain Tornioon vie.

Kouvolan Tornionmäessä ei ollut omaa postinjakelutoimipaikkaa. Varsinainen Tornionmäen alue oli Saarennonkadun itäpuolella. Käpylä ja Tornionmäki, sekä muut 1950-luvun jälkeen rakennetut itäiset kaupunginosat muodostivat myöhemmin postitoimipaikan Tornionmäki, Kouvola 20.

1950-luvulla Käpylä alkoi lännestä katsoen Väinöläntien ja Hallituskadun haarasta ja itärajana oli nykyinen Saarennonkatu, mikä oli myös kuntarajana Kouvolan ja Valkealan välillä. Alue oli pientalovaltaista ja siitä muodostui kaksi postinkantopiiriä, joiden välisenä piirirajana oli Utinkatu ja Hallituskadun loppupää. Alueen pohjoispuoli oli melkein kokonaan omakotitaloaluetta, jossa ei ollut suurempia yrityksiä tai laitoksia. Siellä oli kuitenkin Kouvolan Harmonikkatehdas Väinöläntien ja Hallituskadun kulmassa, Väisäsen Sulon salkkupaja hänen omakotitalonsa vintillä Väinöläntie 40:ssä, Soravaaran lasiliike Männistöntie 21:ssä, Kaskisen Kallen suksipaja Väinöläntie 32:ssa ja TVH:n varasto Väinöläntien ja Saarennonkadun kulmauksessa. Utinkadun eteläpuolella oli omakotiasutuksen lisäksi suuria teollisuuslaitoksia: Karjakunta, Valio, Kouvolan Saha, Kymen Valssimylly ja Papulan Vesitehdas ja leipomo.

Käpylässä oli surkean tehottomat katuvalot. Pimeimpään talviaikaan oli lähes puolet piiristä jaettava melkein pimeässä. Joka kolmannessa tolpassa oli korkealla hehkulamppu, jonka valo ei ulottunut kovin laajalle. Jotta osoitteesta olisi saanut selvän, oli mentävä aivan lampputolpan juurelle, josta taas seuraavan tolpan valopiiriin. Se oli kovin hankalaa, kunnes älysi ottaa mukaan taskulampun.

1930 Käpylä liitettiin Valkealasta Kouvolaan, jolloin asukkaita Käpylässä oli noin 1000. Osaston toiminnassa 1950-luku oli hiljaisen toiminnan aikaa. Jäsenmäärän kasvu ei aiheuttanut erityisiä lisätoimintoja, hoidettiin lähinnä vain osaston välttämättömät velvoitteet ja kokoukset.


Matti Laine (kuvassa) muisteli Kouvolan kansalaisopiston historiaryhmässä, että keskustan kerrostalo- ja liikekortteleissa posti jaettiin jalan, koska matkaa oli vähän ja postimäärä suuri. Laitapiireihin mentiin omilla pyörillä, sillä vaikka postia oli suhteellisesti vähemmän kun keskustan piirissä, olivat matkat huomattavasti pidemmät. Postilaukku oli täynnä postia ja painoi toistakymmentä kiloa. Koko piirin postit eivät mahtuneet yhteen laukulliseen, vaan laukkua oli täydennettävä pari kolme kertaa joko pyörän tarakalta tai paikasta, johon oli edeltä käsin vienyt postikimpun. Ruokakuntia oli yhdessä piirissä reitin pituudesta riippuen noin 350–500, ja normaalioloissa, kelistä riippuen, reitin pisteli noin kolmessa tunnissa. Yleensä vanhemmat kaverit olivat keskustan piireissä, koska siellä pääsi fyysisesti helpommalla. Nuoremmat ravasivat laitapiireissä, siinä hommassa kunto koheni kummasti. Siihen aikaan sama kaveri saattoi kantaa samaa piiriä vuosikausia yhtä mittaa. Postinkantajan ja piiriläisten välille saatoi kehittyä hyvinkin lämpimät suhteet, oltiin ikään kuin samaa perhettä. Hyvien suhteiden kehittymiseen vaikutti myös se, että posti kannettiin kotiovelle asti ja arvoposti, kuten veronpalautukset ja eläkkeen tililtäottokortit, vietiin sisälle asti. Melkein joka kerta oli jossain talossa pannu kuumana postinjakajaa varten ja joskus tuli juotua useampikin kupillinen. Postinkanto saattoi tästä syystä piirin loppupäässä vähän viivästyä. Postinkantajilla oli siihen aikaan myös jonkinlainen sosiaalinen tilaus, sillä oli yksinäisiä ihmisiä, varsinkin vanhuksia, jotka olivat kiitollisia juttuseurasta ja pienistä palveluksistakin, joita monet kantajat suorittivat. Minäkin kannoin piiriäni kauan sillä seurauksella, että usein pudisteltiin matot emännän kanssa, ja kerran Högströmin Matilda pyysi minua laittamaan kakluunin korkealla katonrajassa olevaan savupeltiin uuden narun, kun vanha oli katkennut.

Kouvola oli silloin vielä niin pieni paikkakunta, että homma sujui näinkin. Asukasmäärän lisääntyessä kantopiirejä tehtiin lisää ja silloin piirilajittelun suorittivat varsinaiset lajittelijat. Postinjakajat ottivat valmiiksi piirilajitellut portit, järjestivät ne kantojärjestykseen ja lähtivät jakelupiirille.


© Raimo Heikkilä

©2018 Raimo Heikkilä - suntuubi.com