Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Päivitetty 20.8.2019 


Ammattiyhdistysliikkeen merkittävät toimet
1960
Vuosimolalain muutos, vuosiloma 18-24 päivää. Työttömyysvakuutuslaki, päivärahoja korotettiin ja ne maksetaan useammalta päivältä kuin aiemmin. Myös työnantajat osallistuvat kassojen kustannuksiin.
1961
Työntekijän eläkelaki (TEL) ja lyhytaikaisessa työsuhteessa olevien työeläkelaki (LEL hyväksytään.
1962
Eduskunta ratifioi Kansainvälisen työkonferenssin sopimuksen samapalkkaisuudesta. Eläkelait tulevat voimaan 1.7.1962.
1964
Työehtosopimuksiin suositus työajan lyhentämisestä. Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain eläkelaki. Valtion virkamiesten työsuhteiden neuvottelemista koskeva menettelytapalaki.
1965
SAK, SAJ ja TVK sopivat STK:n kanssa, että vuonna 1966 aloitetaan siirtyminen 40 tunnin viikkotyöaikaan. Lyhennettyyn työviikkoon siirrytään 1.1.1970 mennessä.
1966
Valtion eläkelaki ja evankelis-luterilaisen kirkon eläkelaki
1967
Uusi ammattitautilaki
1968
Ensimmäinen tulopoliittinen sopimus ns. Liinamaa I. Allekirjoitettu 27.3.1968, sopimuskausi 1.1.1969-31.12.1969. Indeksiehtojen poistaminen, vuokrien ja hintojen valvonta, vapaa-ajan tapaturmavakuutus, työnantajat alkavat periä jäsenmaksua suoraan ammattiliittojen jäsenten palkoista. Sovitaan julkisen sektorin sopimusmenettelyjen muuttamisesta.

Osaston toimihenkilöt 1960-1969

1960 Puheenjohtaja Uuno Jattu, varapuheenjohtaja T. Muona, sihteeri ja rahastonhoitaja K. A. Nuorivuori, luottamusmies Matti Ojala, V. Nuorivuori, M. Laine ja T. Laitinen.

1961 Puheenjohtaja Raimo Havasara, varapuheenjohtaja Yrjö Suuronen, rahastonhoitaja ja sihteeri Matti Laine, Teuvo Muona, Matti Ojala, Pertti Karjalainen ja Reijo Oksanen. Varajäseninä Pekka Karjalainen sekä Oiva Alho.

Kyösti Joukasen arkisto
1961 Kuusankosken postikonttorin postimiehiä. Eturivissä vas. Olavi Tuominen, Jorma Kivinen, Kyösti Joukanen, Yrjö Mäki, Urpo Sommarberg ja Kari Nikula. Toinen rivi vas. Pentti Lallukka, Gunnar Fält, Henrikki Mäki, Unto Rask ja Mauri Tähtinen. Ylärivissä vas. Unto Kajander, tuntematon, Tuomo Knat, Jorma Juutila, Pentti Aalto ja Matti Auleen.

1962 Puheenjohtaja Raimo Havasara, sihteeri ja rahastonhoitaja Matti Laine ja varapuheenjohtaja Yrjö Suuronen, opintoasiamies Alpo Laurila. Varajäseninä Reijo Oksanen ja Teuvo Muona.

1963 Puheenjohtaja Raimo Havasara, varapuheenjohtaja Yrjö Suuronen, sihteeri Matti Ojala, rahastonhoitaja Matti Laine, Jouko Isomäki, Alpo Laurila ja Heikki Topo, sekä 18.4.1963 lähtien lisäjäsenenä Pekka Häkämies. Yhteisinä varamiehinä Uuno Jattu ja Teuvo Muona.

1964 Puheenjohtaja Raimo Havasara, sihteeri Matti Ojala, taloudenhoitaja Matti Laine, Yrjö Suuronen, Ensio Ripattila, Jouko Isomäki, Pekka Häkämies, Uuno Jattu ja Teuvo Muona.

Toimikunnan varajäseniksi valittiin velvollisuudella osallistua kokouksiin Alpo Laurila ja Kaarlo Nuorivuori.

1965 Puheenjohtaja Raimo Havasara, sihteeri Matti Ojala, taloudenhoitaja Matti Laine, Yrjö Suuronen, Ensio Ripattila, Jouko Isomäki, Pekka Häkämies, Uuno Jattu, Alpo Immonen.

Varajäseninä Alpo Laurila ja Kaarlo Nuorivuori.

1965  Voikkaalainen Eino Antila jäi eläkkeelle. Eino kävelykeppi kädessään.


1966 Puheenjohtaja Matti Ojala, sihteeri Uuno Jattu, taloudenhoitaja Matti Laine, Raimo Havasara, Yrjö Suuronen, Alpo Immonen, Ensio Ripattila, Jouko Isomäki ja Pekka Häkämies. Varajäseninä Alpo Laurila ja Pertti Karjalainen.

Kouvolan rautatieasema syntyi alun perin Kuusankosken tehdasyhdyskunnan tarpeisiin. Ensimmäinen asema valmistui vuonna 1875, ja alkuaikoina se palveli lähinnä tavara-asemana. Vuoden 1885 valtiopäivillä Kouvola valittiin Savon radan risteysasemaksi, minkä myötä asema alkoi nopeasti laajentua.

Vuonna 1889 valmistui uusi asemarakennus vanhan itäpuolelle. Sen viereen rakennettiin yömajarakennus, jota laajennettiin ravintolasiivellä vuonna 1912. Rautatiehallitus korotti Kouvolan I luokan asemaksi vuonna 1916.

Vetureille oli tallipaikkoja parhaimmillaan 40, kolmessa eri rakennuksessa. Osa näistä on edelleen käytössä.

Vuonna 1909 rakennettiin alikulkukäytävä, joka oli vain 2,3 metriä leveä. Vasta vuonna 1931 valmistui leveä alikulkutie ratapihan ali.

Nykyinen asema vihittiin käyttöön syyskuussa 1960. Valmistuessaan se oli kooltaan Suomen suurin heti Helsingin jälkeen. Asemanseutu sai myös uuden ilmeen, kun linja-autoasema muutti rautatieaseman yhteyteen. Uusi henkilöratapiha tunneleineen, asvaltoituine laitureineen ja laiturikatoksineen valmistui lopullisesti vuonna 1966.


1967 Puheenjohtaja Matti Ojala, varapuheenjohtaja Uuno Jattu, sihteeri Yrjö Suuronen, rahastonhoitaja Matti Laine, Alpo Immonen, Pertti Karjalainen, Reijo Oksanen, Pekka Karjalainen, Pekka Häkämies, Ensio Ripattila.

1968 Puheenjohtajana Matti Ojala, varapuheenjohtajana Uuno Jattu, sihteeri Jouko Isomäki, rahastonhoitaja Matti Laine, Alpo Immonen, Pertti Karjalainen, Taimo Mikkola, Pekka Häkämies, Matias Orava, Pekka Karjalainen ja Seppo Niinivaara Inkeroisista.

1969 Puheenjohtaja Uuno Jattu, sihteeri Jouko Isomäki, taloudenhoitaja Matti Laine, Seppo Niinivaara, Auvo Valojää, Matias Orava, Pertti Karjalainen, Pekka Karjalainen, Alpo Immonen, Raimo Rautjärvi ja Matti Ojala. Varajäseninä Yrjö Suuronen ja Kustaa Nuorivuori,

 

SPY:n Kouvolan osaston edustukset 1960-1969
Aika Edustustilaisuus Osanottaja
17.5.1960

SPL:n X liittokokus

Matti Ojala
17-20.4.1961

Toimitsijakurssi

Raimo Havasara
25.11.1962 Kouvolan seurakunnan kirkkovaltuusto

Matti Laine

1963

Kouvola Seura

Uuno Jattu
16-18.1963 SPL liittokokus Raimo Havasara
1964-1967 Postiliiton liiffoneuvosto Raimo Havasara
 
1964 Kunnallisvaalit-valtuusto Raimo Hvasara
5.7.5.1969 Postiliiton varsinainen liittokokous Alpo Immonen, Jouko Isomäki
  • 1961 luottamusmieheksi valittiin Matti Ojala, joka myös hoiti osaston opintoasiamiehen toistaiseksi olemattomia tehtäviä. Liiton puitteissa tapahtuvaan kurssitoimintaan ei osaston piirissä ollut vuosiin kiinnitetty huomiota, mikä välinpitämättömyydestä kielivä seikka oli noloutta tuntien osaston toimikunnan tunnustettava. Kun SAK:laisuus ei enää ollut esteenä, niin voitiin täydellä syyllä olettaa tämän epäkohdan poistuvan vuosien aikana.

  • Raimo Havasara osallistui Vihdin Tervalammella huhtikuun 17–20 päivinä 1961 järjestetylle Postimiesliiton toimitsijakurssille, Pohjoismaisen Postimiesunionin kesäkurssille Tanskan Middelfartissa 15.–25.6.1962 ja Pajulahden Urheiluopistolla marraskuun 25–27 päivinä järjestetylle VY:n puheenjohtajakurssille.

  • 1962 liiton mainostamalle TSL:n kirjekurssille "Tutustumme ammattiyhdistysliikkeeseen" oli osastosta hyväksytty seuraavat ilmoittautuneet: Matti Ojala, Alpo Laurila, Matti Laine ja Raimo Havasara. Jälkeenpäin on kurssille vielä ilmoitettu Yrjö Suuronen ja Heikki Topo. Liitto kustansi kurssin.

  • Melkein kaikille toimikunnan jäsenille liiton kustannuksella tilattiin Työväen Sivistysliiton julkaisema kirjekurssi "Tutustumme Ammattiyhdistysliikkeeseen".

  • 1968 saatiin opintoesimies, virallisesti vt. ylim. postimiesten esimies IIL. Tehtävään valittiin Yrjö Suuronen. Hänen pääasiallinen tehtävänsä uuden nimikkeen hoitajana oli postipiirin konttorien koulutustoiminnan valvominen.

  • 1971 Yrjö Suuronen suoritti Työväen Sivistysliiton työntutkimuskurssin itseopiskeluna.

VIRKARAKENNE KORJATTAVA

Olisiko kouvolalaisilla pitänyt olla oma mies liiton organisaatiossa, mietittiin osaston kokouksissa. Myös postihoitajan ja tarkastajan lausunnoilla ja miten he työntekijöiden asioita hoitivat, oli suuri merkitys. Osasto kirjelmöi 22.3.1923 Suomen postihallitukselle todeten, että postihallitukselle oli tuttua, että Kouvolan postitoimistossa palvelevista kymmenestä posteljoonista ainoastaan toinen puoli oli vakinaisia, viiden ollessa ylimääräisiä. Anomuksen allekirjoittaneet olivat suorittaneet posteljoonien oppikurssin ja olleet kukin palveluksessa yli neljä vuotta. Kouvola oli vuoden alusta julistettu kauppalaksi ja postiliikenne jatkoi kasvuaan, mitkä seikat valtionkin kannalta tekivät edulliseksi posteljoonien kiinnittämisen pysyväisesti työhönsä. Nöyrimmin täten esitettiin, että Kouvolan neljä ylimääräisen posteljoonin tointa muutettaisiin vakinaisiksi. Samana vuonna osasto mielipiteenä oli, että Kouvola kuului kolmannen palkkaluokan sijasta toiseen palkkaluokkaan. 1948 osaston mielestä posteljoonien uusien virkojen jakaminen eri paikkakunnille ei tuntunut osuneen oikeaan osoitteeseen. Tosin osasto totesi, että harvoin jako osuu niin, että se kaikkia osapuolia tyydyttäisi, mikä osaltaan johtui siitä, että uusia virkoja annettiin vähän viran anojiin nähden. Kouvolassa vallinnutta tilannetta toivottiin tilapäiseksi. Kuusi ylimääräistä posteljoonikurssin käynyttä posteljoonia odotti vakinaiseksi pääsyä. 1948 Kouvolassa oli1 yliposteljooni, 1 vt. ens.postiljooni, 14 II plk postiljoonia, 16 ylimääräistä ja 4 varapostiljoonia.

Erityisen perustellusti osaston puheenjohtaja Raimo Havasara esitti uusien postimies- ja esimiesvirkojen tarvetta 1960-luvun alkuvuosina. Kouvolan kaupunki oli sodan jälkeisinä vuosina kasvanut ja vaurastunut muuttuen Kaakkois-Suomen hallinnolliseksi ja liikenteellisesti keskuspaikaksi. Alueliitoksia Kouvolaan tehtiin mm. vuosina 1950 ja 1956. 1961 Kouvolan väkiluku oli noin 18 500 henkeä. Kouvolan kaupungin voimakkaan kasvun ja valtiovallan virkamiesresursseissa harjoittaman säästäväisyyspolitiikan seurauksena oli postimiesvirkojen lukumäärä Kouvolan posti- ja lennätinkonttorissa jäänyt edellisen viidentoista vuoden aikana pahasti jälkeen tarpeen edellyttämästä määrästä. Maan rataverkoston suurimpana ja yhtenä tärkeimmistä risteysasemista Kouvola oli myös postinkuljetusten kannalta ns. avainpaikkoja, minkä läpäisykyvystä riippuivat noin puolen Suomen asukkaiden postin saanti. Postimiesten osalta oli työmäärä vuosi vuodelta lisääntynyt ja monipuolistunut. Osasto esittikin konttorinjohdolle, että työntutkimus suoritettaisiin ensitilassa ja osaston edustajille annettaisiin mahdollisuus tutkimustoimituksen seuraamiseen. Osaston kannanoton mukaan postimiesten työ Kouvolassa oli monipuolisempaa ja vaativampaa kuin sellaisella paikkakunnalla, missä postimiesten pääasiallinen työ oli kirjeenkanto. Saapuvan postin lajittelu tapahtui valtaosaltaan yöllä tai aamuvarhaisella, kello 22-8 välisenä aikana ja vaati työntekijöiltä melkoisesti mukautumis- ja keskittymiskykyä kuin päiväsaikaan tehtynä. Osasto pitikin varsin kohtuullisena, että Kouvolan konttori saisi yhdeksän postimies yp. viran lisäksi yhden uuden viran. Lisäksi autonkuljettajien virkoja tuli vakinaistaa, sillä Kouvolassa oli sekä ylimääräisiä että tilapäisiä autonkuljettajien toimia. Konttorin automiehet olivat aikaisemmin toimineet postimiestehtävissä, joten he olivat pätevämpiä postiautonkuljettajia kuin postin ulkopuolelta tulevat. Osa autonkuljettajista joutui tekemään vuorotyötä, mikä oli rasittavampaa kuin säännöllinen päivätyö. Osaston yksimielinen kanta oli, että ainakin yksi konttorin ylimääräinen autonkuljettaja oli saatava vakinaistetuksi. Samoin Kouvolan konttori oli esimiesvirkojen lukumäärässä jäänyt lapsipuolen asemaan verrattuna eräisiin muihin vastaavankokoisiin tai pienenpiin konttoreihin. Kouvolan konttorin toimesta tapahtuva postinvaihto täytyi olla hyvin organisoitu ja asiantuntevan johdon käsissä. Työn suunnittelusta ja vaihtotyön johtamisesta sekä kaluston kunnosta huolehtiva esimiestyönjohtaja oli tyystin puuttunut. Osasto esitti Postimiesliiton liittotoimikunnalle, että jos lähiaikoina jostain toimipaikassa varhaiskantojärjestelyjen tai muun syyn takia jouduttaisiin supistamaan postimiesvirkojen lukumäärää, niin liiaksi osoittava 3 lk tai 4 lk postimiesten esimiehen virka olisi siirrettävissä Kouvolaan. Edellä selostetun vakanssiesityksen antamaan tulokseen voi osasto olla suurin piirtein tyytyväinen. Konttori sai vuodenvaihteessa tapahtuneessa virkojen jaossa yhden 4 pl postimiesten esimiehen viran, yhden ylipostimiehen viran ja yhdeksän postimies yp virkaa samalla kun toinen ylimääräinen autonkuljettajan toimi muuttui vakinaiseksi viraksi. Lisäksi saatiin 1.1.1962 lukien uuden vakinaisen postimiehen viran vastaavan ylimääräisen toimen siirtyessä muualle.

MUISTOJA AJOVUOSIEN VARRELTA

Joskus nuorena poikana 60-luvun alussa sitä kaiholla ajatteli, jos minäkin vielä joskus saisin ajaa postiautoja. Ajokortin saamisen myötä sitä sitten pääsin aluksi kesälomien tekoon ja myöhemmin vakinaiseksi autonkuljettajaksi.

Kyllä se vaan Nalle-Sisu tuntui isolta autolta, kun sillä jätepaperikuormia vietiin Inkeroisten tehtaalle. Mettälän Kale oli nokkamiehenä siihen aikaan. Kalella oli oma persoonallinen tapa saada meidät nuoret niin kuin vanhemmat kuljettajat omaksi ryhmäksi. Postin autotalli tuli tutuksi paikaksi järjestää milloin mistäkin asiasta kokousta tai muuten vaan "palaveria". Siihen aikaan autokorjaamo sijaitsi nykyisen varaston paikalla Räisäsen Maurin komennossa. Yöksi mahtuivat postin autot hallin sisälle, kun kalusto oli etupäässä pakettiautoista muodostuvaa. 70-luvulla alkoi tulla niin sanottua raskaampaa kalustoa. Oli TRADER, jolla ajettiin Lappeenrantaan. Kouvolasta lähtiessä oli vaunupiirin mies mukana, joka lajitteli autolinjoittain matkan aikana postit valmiiksi jatkolinjoille. Tuli siinä Taavetin pitkä Esso tutuksi, kun siinä poikettiin joka päivä. Tuli sitä sitten yhtenä päivänä Sisu pihaan ja sanottiin, että aletaan ajamaan postia Lahteen. Opetus oli silloin sellaista, että Räisäsen Mauri otti vuorollaan 2-3 kuskia hyttiin ja jokainen sai vuorollaan ajaa pienen matkan. Ja siitä se silloin alkoi ja homma tuli hoidetuksi jokaisen kohdalla. Oli myös niin sanotut mustat autot, Volgalla se alkoi. Pääsin aluksi jonkun pienen keikan heittämään. Sitten lomantekoon ja lopulta työt vakiintuivat. Sitä tuli vuosien mittaan Kymen ja Mikkelin läänit melko tutuiksi, tuli kaupungit ja kirkonkylät kierreityä, kun aikaa oli.

Pääsin sitä sitten itsekin kokeilemaan rekkavuoroa, kun alettiin ajaa Kouvolasta Jyväskylään. No, itse ajaminen oli tosi miehekästä, kun sai Ristiinan Kesoililla jarruja sihauttaa. Mutta kun se ei ollut pelkkää eteenpäin ajamista, sitä täytyi myös peruuttaa ja siihen se sitten jäi. Tuli silloin mieleen, että mitä pienempi auto, sitä helpompi homma. Ajettiin silloin kolmeen mieheen: minä, Isomäen Jokke ja Järvisen Sepe viikko Piirikonttorin autoa ja pari viikkoa å 104 p Kouvola-Mäntyharju-Kouvola. Siinä sitä tuli Orilammen eväät tutuiksi. Ja Vuohijärvellä postissa oli aina kahvit ja leivät odottamassa, joista kiitos vielä Heljälle! On vuosien mittaan kuljettajat vaihtuneet, mutta ei se ole tahtia haitannut. Ja nuorille kuljettajille neuvoksi: jokainen sitä vuorollaan pääsee työssään eteenpäin, kun työnsä hoitaa. Mielenkiinnolla jäämme odottelemaan uuden postikeskuksen valmistumista. Tuohan se uudet haasteet tullessaan. Muisteli töiden järjestelijä Kari Laakso vuonna 1991.

UUTEEN POSTITALOON 1960

Kouvolan rautatieasemalla uuden asemarakennuksen, postin ja virastotalon työmaalla aloitettiin työt työllisyystöinä tammikuussa 1957. Ennen muuttoa rautieaseman siipeen postilaiset olivat 1940-luvun lopulla valmistuneessa posti-ja lennätintalossa Valtakadulla. 1.heinäkuuta 1960 pääsi Kouvolan posti uuteen toimitaloonsa. Uusi konttori oli valoisa ja viihtyisä, mutta käytännöllisessä sekä teknillisessä puolessa oli ammatti-osaston mielestä liian paljon kielteisiä puolia. Työtilojen käyttäjiä ei kuultu asiantuntijoina, niin ei ollut ihmekään, että uudesta toimitalosta tuli postin toiminnoille huono, valittivat postimiehet. Heti kalustoa täydennettiin osaston vaatimilla leimauskoneilla ja kirjeiden niputuskoneella sekä yleisöhallin "komistuksella" muhkealla palmulla, mikä ylväänä seisoi

K.A. Nuorivuoren valmistaman jalustan päällä. Kuluneiden vuosien aikana oli palmu entisestään kasvanut ja voimistunut, taivuttaen pitkät lehdet valoon päin. Samoin oli laita myös osaston kasvun ja kehityksen suhteen. ”Valoa ja parempia oloja kohti on meidänkin aina pyrittävä ja yksituumaisena ammattikuntana se ei olekaan meille mahdotonta.”

Postitalon toisen kerroksen päädyssä oli konttorinpäällikkö Jorma Toivosen työhuone ja asunto huoneisto 1970-luvulla. Siihen aikaan konttorin päällikkö oli heikko kuuloinen, joten laiturilta yöaikaan tuleva melu sai hänet valittamaan vain ajoittain. Päällikön tytär kävi silloin tällöin parvekkeella, mikä oli erityisesti lastauslaiturilla työskentelevien mieleen ja ihastuksen kohde.

1962 oli syy viettää juhlaa, sillä ammattiosasto löysi uuden postitalon sisältä oman kokoontumispaikan, jollaisesta aikaisemmin vasta haaveiltiin. Täten osaston ulkoiset puitteet huimasti parantuivat ja vaikuttivat piristävästi kaikkeen osaston toimintaan. Kokoontumispaikan kalusteet saatiin Postilta.


Ensimmäiseksi tehtäväksi uuteen tilaan toimikunta sai tehtäväkseen hankkia pitkäaikaisen ja tarmokkaan entisen puheenjohtajan Einari Vierulan muotokuva. Näin haluttiin muistaa "Isukkia" ammattiosaston hyväksi tehdystä työstä. Raimo Havasaran pitämän kiitospuheen jälkeen toimikunnan jäsen Teuvo Muona poisti muotokuvaa verhonneen vaatteen. Kahvitarjoilun aikana Antti Nuorivuori puhalteli klarinettia ja Kouvolan postimiesten tuttava, Vesa Harsi valmisteli elokuvakoneensa takana illan elokuvaesitystä. Yrjö Suuronen esitti "Nimettömän Kronikan" konttorin sodan jälkeisiltä vuosilta. Illan ehkä jännittävin vaihe oli "Toukokuun arpajaisten" arvonta, minkä suoritti ylikonstaapeli Aimo Mäkinen apunaan neiti Lempi Suokas. Päävoiton, Iskukaluste Oy:n lahjoittaman putkijalkaisen puutarhatuolin voitti konttorin hymyilevä kirjuri ap. rouva Anneli Lahtinen. Postitarkastaja A.O. Pakarinen sai puolestaan naisten käsilaukun. Muitakin voittoesineitä arvottiin. Kouvolan postimiesten nämä ensimmäiset arpajaiset saivat suopean vastaanoton. Liikemiehet lahjoittivat arpajaistavaraa ystävällisen avokätisesti ja konttorin henkilökunta lunasti arpalippuja rynnäkön omaisella kiireellä, eräät suorastaan urakkakaupalla. Näin käynnistyi varojenhankinta rantatontin hankkimiseksi. Tilaisuuden päättäjäisiksi nähtiin 1½ tunnin elokuvaesitys. Lyhytfilmit kertoivat Kouvolasta, Havaijista ja presidentti Kennedystä. Toimikunnan lähes kaksi kuukautta kestänyt aherrus tilaisuuden järjestämiseksi oli näin saanut onnistuneen vastaanoton.


Vuonna 1963 osasto teki esityksen postitalon pohjakerroksessa sijaitsevan postinlastaushuoneen liukuovien uusimisesta, sillä ovet olivat varsin raskaita liikutella ja vaarallisia käsitellä. Syksyllä 1964 toinen ovi muutettiin sähkökäyttöiseksi, mikä oli melkoinen parannus aikaisempaan. 


Lähtevä kirjelajitteluosaston siirrettiin entiseen varastohuoneeseen. Kalustotäydennyksestä puhuttaessa ei voitu myöskään unohtaa tehokkaita työkohdevalaisimia, joita tosin oli vain rajoitettu määrä ja paremmin liikuteltavia lastaushyllyköitä, joista saadut kokemukset olivat ristiriitaisia. Suomen Postimiesliiton Kouvolan osasto oli kirjeitse yhteydessä konttorinhoitajaan kahvihuoneen heikon valaistuksen johdosta. Tätä rakennusvaiheen aikaista suunnitteluvirhettä oli pidettävä haitallisena, koska kysymyksessä oli vuorotyöntekijöiden taukotila. Kahvihuoneeseen läheisesti liittyvän kauttakulkevan postin

lajittelusalin samanlainen ja riittämättömäksi havaittu valaistus oli jälkeenpäin parannettu lisävalaisimilla jättäen kahvihuone entiselleen. Osaston esityksessä konttorinhoitajalle todettiin, että riittämätön valaistus rasittaa näkökykyä varsinkin yöaikaan. Asia sai onnellisen ratkaisun, sillä 5.1.1965 huoneeseen asennettiin tehokas lisävalaisin. Myös lastaus-laituri oli alkujaan susi, mutta osaston aktiivisen toiminnan myötä lastauslaituri sai asianmukaisen sadelipan, mutta rakennusvirheiden vuoksi rekka-autot eivät päässeet laiturin viereen, vaan auton ja laiturin väliin jäi yli metrin mittainen kuilu. Samoin ahtautensa vuoksi työskentely lastauslaiturilla oli suorastaan vaarallista. Tästä

työsuojeluongelmasta osasto kirjelmöi 1969 konttorin hoitajalle.

Postikonttorin toisessa kerroksessa toimi vielä 1990-luvulla konttorin hallinto. Tuolloin konttorin päällikkönä toimi Oiva Tikka., joka oli entisiä ammattiyhdistysmiehiä toimiessaan Kuusankoskella. Nyt hänen työhuoneen ovella oli liikennevalot ja punainen matto. Silloin kun tuli kutsu hänen puheilleen oli tosi kysymyksessä, muuten henkilökunta

sai olla melko rauhassa. Turhilla jorinoilla ei Tikka henkilöstöään vaivannut. Postialueen tiedotustoiminta sai usein hänet suuttumaan, sillä Tiekkari-monisteen toimittajat Pertti Lehtinen ja minä toimittivat sen vasta jälkikäteen konttorin johdolle, niin haluttiin turvata vapaata sananvapautta.

 

Kesäkodin rakentaminen astui 1960-1965 etualalle. Jo vuosia oli kytenyt tavoite oman kesänviettopaikan

aikaansaamisesta osastolle jäsenkuntaa varten. Tästä mieliä kiehtovasta

ajatuksesta keskusteltiin vilkkaasti ja velvoitettiin toimikunta asiaa edelleen kehittelemään.

Kesämökkihanke olikin leimaa-antavana osaston kaikelle toiminnalle.

 


1962

Puheenjohtajan

nuija Kouvolan

osastolle

 

 


1962

Postitarkastaja

A.O. Pakarinen 50

vuotta

-1. luokan kahvit

Kouvolassa

 


1962

 

Laitoksemme

terveydenhoito 

tehostuu, terveyssisareksi Marja

Mäenpää


1964

  • Näin Kuusankoskella kolme

työväenyhdistystä kaksi postimiestä


1963

Suolajärven

talkookesä

1963

 

 

Vaihtotyö ja vaihtolisä

 


 1963

Palloilumiehiä

palkittu

 Palloiluseurat

Sudet ry:n 50 v.

 juhlissa

palkittiin Oiva Alho Suomen

Palloliiton hopeisella ansiomerkillä

ja Yrjö Suuronen SPL:n Kymen-

laakson piirin ansiomerkillä.

 


 

1963

Voikkaalaisen

Eino Antilan

 muotokuvan

paljastustilaisuus

Osuusliike Kymenmaassa

 


1963

Raimo

Havasaran

raportti Suomen

Kemistä

 


1963

Pohjois-

Kymenlaaksossa

se päättyi näin

  •  
  • Urakkatyönä postinvaihtoa

 


- Näyttelijän välikirja – Ossi

Savola Rovaniemen teatteriin

 


1963

Laitoksen

suunnistus-

kilpailut

Vuohijärvellä

 


1963

Puulaakivoitto

Kouvolan

postilaisille

 


1964

  • Kouvolan osaston jäsenmäärä

kasvaa ja toimintapiiri laajenee

 

 


1964

Einari Vierulan

 merkkipäivä

 

 

 

 

 


 1964

Urheilun

ansiomitali 

Armas

Laaksolle

 

 


1964

Raimo Havasaran

raportti

Kouvolassa pilkkikilpailut

 


1964

Wiljam

Nuorivuorelle 

Rautatieläisten

Soittokunnan

muistomitali

 

1964

Postimiestä muokattiin

 Savonlinnan

retkeilypäivillä   


1965

Einari Vierula 70

vuotias – liiton

ansiomerkki

numero 16

luovutettiin


1965

Voikkaalainen

postimiesten

 esimies Eino

Antila eläkkeelle

 


1965

Komeat 50v.

juhlat Kouvolassa

K.A. Nuorivuori 50 vuotta

1966

- Kouvolan rajakilvet siirtyivät

800 metriä ulommaksi

– pinta-ala ennen 20,1 m²

lisämaata tuli 14,6 m²

1967 

VY:n toimitsija-

sihteeriksi Raimo

Havasara

1968

Kuusaalainen

postimiesten

esimies Unto

Kajander 50

vuotta

 


1968

VY Tänään lehden

toimitussihteeriksi

Raimo Havasara

 


 

1969

 Emil Loikala kuoli

75 vuotiaana,

siunaustilaisuus

Valkealan kirkossa

 


1969

 

Uuno Jattu 50 vuotta

 


1969

- Kuusankoskelainen

Unto Rask 50 vuotta

 

 

1960-luvun alussa osastossa heräsi ajatus osaston 50-vuotishistoriikin aikaansaamisesta. Silloisten toimikuntien keskuudessa arvioitiin, että historiikkihanke tulisi olemaan varsin suurisuuntainen ja perusteellisia tutkimuksia sekä toimenpiteitä edellyttävä tehtävä. Historiahanke muodostuisi huomattavaksi taloudelliseksiyritykseksi, mikä tulisi vaatimaan osaston rahallisia uhrauksia. Tultiin siihen tulokseen, että ammattiosasto ei voinut yksin silloisten rahavarojen niukkuuden vuoksi hankettatoteuttaa. Arveltiin, että työnantajalta, Postimiesliitolta ja muilta mahdollisiltayhteistyökumppaneilta saatettaisiin saada hankkeelle taloudellista tukea.


1960-luvun alkuvuosina lähtevä kirjelajitteluosaston siirrettiin entiseen varastohuoneeseen. Kalustotäydennyksestä puhuttaessa ei voitu myöskään unohtaa tehokkaita työkohdevalaisimia, joita tosin oli vain rajoitettu määrä ja paremmin liikuteltavia lastaushyllyköitä, joista saadut kokemukset olivat ristiriitaisia.

Suomen Postimiesliiton Kouvolan osasto oli kirjeitse yhteydessä konttorinhoitajaan kahvihuoneen heikon valaistuksen johdosta. Tätä rakennusvaiheen aikaista suunnitteluvirhettä oli pidettävä haitallisena, koska kysymyksessä oli vuorotyöntekijöiden taukotila. Kahvihuoneeseen läheisesti liittyvän kauttakulkevan postin lajittelusalin samanlainen ja riittämättömäksi havaittu valaistus oli jälkeenpäin parannettu lisävalaisimilla jättäen kahvihuone entiselleen. Osaston esityksessä konttorinhoitajalle todettiin, että riittämätön valaistus rasittaa näkökykyä varsinkin yöaikaan. Asia sai onnellisen ratkaisun, sillä 5.1.1965 huoneeseen asennettiin tehokas lisävalaisin.

Myös lastauslaituri oli alkujaan susi, mutta osaston aktiivisen toiminnan myötä lastauslaituri sai asianmukaisen sadelipan, mutta rakennusvirheiden vuoksi rekka-autot eivät päässeet laiturin viereen, vaan auton ja laiturin väliin jäi yli metrin mittainen kuilu. Samoin ahtautensa vuoksi työskentely lastauslaiturilla oli suorastaan vaarallista. Tästä työsuojeluongelmasta osasto kirjelmöi 1969 konttorin hoitajalle.

Ensiapu

Postikonttorin yhteyteen perustettiin ensiapuasema 1961. Hoitajaksi kiinnitettiin terveyssisar, jonka työaika oli muina arkipäivinä kuin lauantaina 4 tuntia ja lauantaina 2½ tuntia. 1972 perustettiin Valtion työterveysasema Valtin virastotalolle ja Postin ensiapuasema lakkautettiin.

Valokuvassa 1961 terveyssisar Sisko Mäenpää ja Raimo Rautjärvi.


© Raimo Heikkilä 

©2019 Raimo Heikkilä - suntuubi.com