Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Raimo Heikkilä

PÄIVITETTY 7.11.2018


OSASTON TOIMIHENKILÖT 1950-1959

1950 Puheenjohtaja A. Laakso sihteerinä, K. Niilola rahastonhoitajana, K. Mettälä ja jäseninäV. Nuorivuori ja B. Laitinen.

1951 Puheenjohtaja E. Vierula, sihteeri K. Niilola, taloudenhoitaja K. Mettälä, A. Laakso, V. Nuorivuori ja B. Laitinen.

1952 Puheenjohtaja Einar Vierula, sihteeri Kauko Niilola, taloudenhoitaja Kalervo Mettälä, Armas Laakso, Viljam Nuorivuori ja Bruno Laitinen,

1953 Puheenjohtaja ens. postiljooni Einar Vierula, varapuheenjohtaja Armas Laakso, sihteeriKauko Niilola, rahastonhoitaja Kalervo Mettälä, Viljam Nuorivuori ja Bruno Laitinen. Varajäseninä Niilo Puolatie ja Matti Ojala.

1954 Puheenjohtaja ens. postiljooni Einar Vierula ja varapuheenjohtaja Armas Laakso, sihteeri Kauko Niilola, rahastonhoitaja Kalervo Mettälä, Viljam Nuorivuori, Seppo Niinivaara ja Bruno Laitinen. Varajäseninä Niilo Puolatie ja Matti Ojala.

1955 Puheenjohtaja V. Nuorivuori, varapuheenjohtaja A. Laakso, sihteeri M. Ojala, A. Immonen, Vilho Loikala, B. Laitinen. Varajäseninä Y. Suuronen ja L. Savolainen.

1956 Puheenjohtaja Viljam Nuorivuori, varapuheenjohtaja Yrjö Suuronen, sihteeri Matti Ojala taloudenhoitaja Raimo Rautjärvi, K.A. Nuorivuori, Emil Loikala. Varajäseninä Kaarlo Nuorivuori ja Armas Laakso.

1957 Puheenjohtaja postimiesten esimies Viljam Nuorivuori, varapuheenjohtaja postimies Y. Suuronen, sihteeri postimies Matti Ojala, taloudenhoitaja postimies Raimo Rautjärvi, ylipostimies K.A. Nuorivuori ja Emil Loikala. Varajäseninä Alpo Laurila, Raimo Havasara,

Oiva Alho, Armas Laakso ja Kaarlo Nuorivuori.

1958 Puheenjohtaja Uuno Jattu, sihteeri K.A. Nuorivuori, varapuheenjohtaja ja luottamusmies R. Havasara, rahastonhoitaja T. Muona, T. Kaaranto, M. Laine. Varajäseninä R. Rautjärvi, V. Leinonen ja I. Leinonen.

1959 Puheenjohtaja Uuno Jattu, sihteeri, taloudenhoitaja ja varapuheenjohtaja K. A. Nuorivuori. Muut toimikunnan jäsenet: B. Laitinen, T. Muona, K. A. Nuorivuori. Varajäseninä luottamusmies R. Havasara, A. Immonen.

 

Kuvassa Kouvolan vanha rautatieasema


Päivystys- eli tisurihuonetta rautatieasemalle oli osasto esittänyt jo osaston perustamisesta lähtien. Ilman sitä paleltiin aivan syyttä suotta. Tästä puutteesta mainittiin useissa osaston vuosikokouksissa ja toimikunta sai nuhteita asian huonosta hoidosta. Kun junat olivat myöhässä, asemaravintolassa lämmittely oli tuttua. Siellä kuultiin Seppäsen Untolta ja Revon Eikalta monta juttua.

Kouvolan asemalla oli postinvaihtoa varten 17 kärryt, joiden hankintahinta oli noin 4000 mk kappaleelta ja 12 kelkkaa, joiden hinta oli noin 2000 mk kappaleelta, postinvaihtokaluston arvo oli aika huomattava. Kaikki kalusto oli sijoitettu sekä kesällä, että talvella ulos asemalaiturille, jossa se oli alttiina sateelle ja auringolle. Lumiset kelkat ja kastuneet kärrit olivat raskaat ja epämielittävät käyttää. Ammattiosaston mielestä tämänkaltainen kaluston hoito oli epätaloudellista, joka usein aiheutti matkustavankin yleisön kirpeätä arvostelua posti- ja lennätinlaitoksesta. Vajan yhteyteen pyydetty päivystyshuone oli myös välttämätön. Kouvolan asemalle oli sijoitettu kirje- ja ristisidelaatikot, jotka tyhjennetään 10 minuuttia ennen postijunan tuloa. Matkustajat käyttivät laatikoita junien seisoessa asemalla eikä lyhyenä postinvaihtoaikana ennätetty laatikoista kertyneitä lähetyksiä käydä konttorilla selvittämässä ja lajittelemassa, vaan tehtävä oli suoritettava ulkosalla sateessa ja tuulessa, sateen pilatessa kirjeiden osoitteet ja tuulen riistäessä lähetykset postiljoonin käsistä.

Kouvolan asemalla työskenteli postinvaihdossa kahdeksan posteljoonia. jotka usein myöhästyviä junia odotellessaan olivat ympäri vuorokauden pakotetut oleskelemaan ulkona ilman suojaa. Kouvolan kautta kulkevat Kuusankosken ja Voikkaan postit tarvitsivat myös oman säilytyspaikkansa, sillä niiden kuljettaminen postikonttorille ja sieltä takaisin asemalle aiheutti huomattavasti lisätyötä. Kouvolan postiljoonit toimivat myös päivystäjinä Kuusankosken postitoimistossa. Ammattiosasto vetosi Suomen Postimiesliittoon, että se esittäisi asiaa edelleen vastanimitetylle Posti- ja lennätinlaitoksen huollon tarkastajalle. Kalustovajaa ja päivystyshuonetta koskevaan osaston kirjelmään oli SPL antanut vastauksen, jossa oli luvannut esittää asian Posti- ja lennätinlaitokselle. Puutteet rautatieaseman postinvaihdossa korjautuivat vasta 1960 uuden postin valmistuttua rautatieaseman siipeen.


POSTIMIESTEN KUORO

Kuoroon kuuluivat eripituisia aikoja ainakin seuraavat postimiehet:

Bruno Laitinen, Taimo Mikkola, Yrjö Suuronen, Teuvo Muona, Matti Ojala, Niilo Puolatie, Matti Laine, Uuno Jattu, Veli Leinonen, Lauri Niveri ja Raimo Saarinen.

Kouvolan posti- ja lennätinkonttorissa palvelevien postimiesten keskuudessa virisi kuorolauluharrastus postimies Alpo Laurilan aloitteesta 1950-luvun alussa. Hän kokosi laulutaitoisia postimiehiä päämääränä neliääninen kuoro. Kaikkiin ääniin saatiinkin kaksi laulajaa. Kahdeksan miehisenä kuoro sitten esiintyikin. Joskus oli kyllä väkeä vähän enemmänkin. Alpo Laurila johti kuoroa koko ajan, minkä kuoro oli koossa, eli noin 30 vuotta. Kitaraa apuna käyttäen hän opetti uudet laulut jokaiselle äänelle. Alussa harjoitukset pidettiin Alpo Laurilan kotona. Myöhemmin saatiin harjoitella postikonttorin tiloissa.

Harjoitettava ohjelmisto käsitti suppeudestaan huolimatta erilaisiin tilaisuuksiin sopivia lauluja, joita johtaja oli valinnut mieskuorolaulujen kokoelmasta. Useista lauluista hän myös teki omia sovituksia juuri tämän kuoron mahdollisuuksia silmällä pitäen. Alussa päätettiin pitää harjoitukset aina perjantaisin. Tästä säännöllisyydestä täytyi ennen pitkää luopua. Suurin osa laulajista oli vuorotyössä, joten vapaat eivät sattuneet kaikille samaan aikaan.

Uuno Jattu tuli kuoron toimintaan mukaan vuoden 1953 alusta laulamaan toista bassoa. Sinä vuonna kuorolla oli myös ensimmäinen esiintyminen. Siitä lähtien kuoro pyydettiin laulamaan lukuisiin erilaisiin henkilökunnan yhteisiin - sekä myös yksityisiin tilaisuuksiin. Kuoro lauloi konttorin henkilökuntaan kuuluvien merkkipäivillä, erojuhlissa, häissä ja hautajaisissa. Suurempiinkin tilaisuuksiin kuoroa kaivattiin ohjelmansuorittajiksi. Kuorolaulu raikui mm. henkilökunnan Kristillisen yhdistyksen tilaisuuksissa, puhelinvälittäjien koko maata käsittävässä kokouksessa sekä laitoksen talvimestaruuskisojen iltajuhlassa. Ilmeisesti postiväki piti laulusta, koska kuoroa odotettiin esiintymään yhä uusiin tilaisuuksiin.

Kuoron toimintaa järjestää ihan viralliseksi vuoden 1953 syksyllä. Kouvolassa vieraili 17.10.1953 Helsingin Postimiesten kuoro antaen konsertin Kymen Lukossa runsaalle kuulijakunnalle. Myös Kouvolan Postimieskuoro esiintyi konsertissa kolmella laulullaan. Yleisö antoi esityksille raikuvat suosionosoitukset. Seuraavana aamuna kuoro kokoontui Hotelli Hospitziin neuvonpitoon. Siellä majailivat helsinkiläiset vieraat kehottivat kuoroa liittymään Postikuorojen liittoon. Järjestäytymistä varten saatiin myöhemmin oikein mallisäännöt. Seuraavan harjoituksen yhteydessä pidettiin kuoron järjestäytymiskokous. 23.10.1953 päätettiin perustaa mieskuoro Kouvolan Postimieslaulajat. Kokouksessa oli mukana kymmenen postimiestä. Virkailijat valittiin eri tehtäviin, mutta tämän pidemmälle ei tässä järjestäytymisasiassa edetty.

Kuorolla ei ollut mitään rahavaroja, eikä esitykset mitenkään rahallisesti korvattu. Saman linjan mukaan ei kuoronjohtajallekaan koko aikana maksettu minkäänlaista palkkiota uurastuksestaan. Toimintaa sentään oli, vaikka se välillä eri syistä pääsi katkeilemaan.

Uuno Jatun muistiinpanojen mukaan hän oli ollut 27:ssä eri tilaisuudessa kuoron mukana laulamassa. Tämän lisäksi oli kuoro esiintynyt useissa pikkujoulujuhlissa ja muissa tilaisuuksissa, joissa Uuno ei ollut mukana.

Postimieskuoro teki musiikkiretken Suolajärvelle, postiväen kesänviettopaikkaan 8.8.1979. Postiliiton Kouvolan osasto avusti retken muonituksessa, niin kuin se oli joskus avustanut kuoroa nuottien hankinnassa. Päärakennuksen terassilla vanhat laulajaveteraanit lauloivat pitkän ohjelman 30-vuotisen kuorotoiminnan kunniaksi. Tämä virkistysretki oli samalla myös eräänlainen kuorotoiminnan päätöstilaisuus. Laulajat lähestyivät eläkeikää. 1980-luvun aikana lähes kaikki kuoron jäsenet siirtyivät laitoksen palveluksesta eläkkeelle.

Uuno Jatun mielestä kuoro täytti hyvin sen tehtävän, jota kaavailtiin alkuaikojen harjoituksissa. Koko postimeskuoron toiminta oli osoitus siitä mitä yksi energinen ja osaava musiikkimies voi saada aikaan. Hän, Alpo Laurila jouti tekemään lujasti töitä ja taistelemaan monia vaikeuksia vastaan ennen kuin kuoro oli esiintymiskunnossa. Hänellä oli luja tahto ja usko asian onnistumiseen ja niin tapahtuikin. Aikansa harjoiteltuaan ryhmä postimiehiä pystyi esittämään oivallista mieskuorolaulua kuulijoitten ihastukseksi ja ihmetykseksi mitä erilaisimmissa tilaisuuksissa.


Matti Laine muisteli, että joulu oli postissa kautta aikojen varsin kiireistä aikaa.

1950-luvulla oli tapana, että jo Tapaninpäivänä tultiin töihin joulukortteja lajittelemaan, silloin kun ei vielä ollut erillistä korttilajittelua kuten nykyään. Pääsiäisenä oli pääsiäiskortteja monin verroin enemmän kuin nykyään. Silloin tultiin toisena pääsiäispäivänä töihin, ilman mitään pyhätyökorvauksia. Jouluaattona oli kaksi kantoa, kuten muinakin arkipäivinä, mutta koska postia oli paljon, venyi työpäivä iltamyöhälle ja loppupiirillä sitä oli jo melko väsynyt ja nälkäinen. Muistan erityisesti erään jouluaaton, jolloin kello oli jo pitkälti yli iltaseitsemän ja olin tosi väsynyt tullessani Tornionmäentielle. Hintikan isäntä oli rapuilla vastassa ja kutsui postipojan sisälle ja antoi kirjekuoressa sievoisen rahasumman, jonka oli perinteisesti lähitaloista postipojalle kerännyt. Lisäksi hän koko talon joulutoivotusten yhteydessä ojensi minulle suuren ja herkullisen omenan, jonka söin heti ja sain taas lisää puhtia loppupiirille”.


 

Ennen postinumeroiden tuloa postiosoitteisiin lajittelu vaati erityistä osaamista. Niinpä lajittelu suoritettiinkin ammattitaitoisten postimiesten toimesta. Joulukorttien määrän voimakas kasvu herätti ammattiosastossa vaatimuksen erillisestä ruuhkatyökorvauksesta. Postinumerouudistuksen ja lajittelukeskus-järjestelmän toteutumisen myötä 1980-luvun alkupuolelta lähtien Kouvolaan perustettiin joulunajaksi erillisiä joulukorttilajittelukeskuksia ja työvoimana alettiin käyttää postin ulkopuolista työvoimaa, lähinnä opiskelijoita.


© Raimo Heikkilä

©2018 Raimo Heikkilä - suntuubi.com