Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Raimo Heikkilä

Mukava, mutta kallis                                                     

Muutin 1997 Viitakummusta Kouvolan Käpylän kaupunginosassa olevalle Kangaskadulle. Talo oli juuri valmistunut. Aluksi asuin yksin talon toisessa kerroksessa.  Ajan mittaan minusta tuli perheellinen, mikä merkitsi kaksiosta muuttamista talon kolmanteen ylimpään kerrokseen. Yksinäisyys muutui oleellisesti. Talouteeni kuuluivat avovaimo, kaksi poikaa ja koira. Viihdyin uudessa elämässäni ihan mukasti. Joskushan on se poikamieselämäkin jätettävä taakseen. Kangaskatu 4:ssä oli ihan mukava asua. Naapuritkaan eivät häirinneet.   Myös naapurimme entinen vankilan johtaja vaimoineen olivat aivan ihania. No, miksi muutin pois näin ihanasta asunnosta? Siihen on aivan yksinkertainen vastaus. Asunnon vuokra oli sikamaisen suuri. Kuukauden vuokralla maksoimme tulevan asuntomme yhtiövastikkeen ja lainan lyhennyksen. Näin meidän osalta toimi markkinatalous.
Helmikuussa 1997 ostin uuden Pomi merkkisen tietokoneen, minkä hinta oli 12 600 markkaa. On siitä ajasta hinnat alentuneet roimasti.
Kangaskadulla asuessani  autojani olivat Volkswagen Golf vuosimallia 1990. Vaihdoin hyvässä kunnossa olleen mustan Golfini Chyrler Saratogaan ja 1988 Mysterland Siesta malliseen asuntovaunuun. Asuntovaunulla retkeilimme ympäri Suomea. Saratoga ei ollut mikään hyvä asuntovaunun veturi, sillä ajettaessa noin 100 km tunnissa tuppasi se heilua sinne sun tänne. Mikään ihme ei ollut, että vaihdoin Rysyni aivan uuteen punaiseen 1.8 litraiseen Mazdaan.
 

Kouvolan Viitakummussa asuin ainostaan noin vuoden 1996-1997 aikana ja sekin lähes koko ajan jalka paketissa.

 8.2.1997 kaaduin Kouvolan rautatieaseman edustalla, sillä seurauksella, että toinen jalka murtui kahdesta kohdasta. Samana iltana olin myynyt veneeni Sea Ray Sevillen Valkealan Hotellin pubissa Valkealan linja-autoyrittäjän pojalle. 3 000 markan käsirahalla jatkoin juhlimistani Kouvolan Vanhassa Tallissa, josta lähdin kotia kohdin. Jalka kipsattiin ja sitä jouduin pitämään puolen vuoden päivät. Ennen kaatumista olin tilannut ammattiyhdistystoverini kanssa lomamatkan Thaimaahan. Lähtö olisi ollut kaksi viikko ennen kohtalokasta kaatumistani. Näin kohtalo puuttui peliin ja unelmamatkani jäi tekemättä. Sairaslomalla en jäänyt toimettomaksi vaan kävin laatukoulutusta Kotkan ammatillisessa oppilaitoksessa. Ilman avuliaita kuskejani hommasta ei olisi tullut mitään. Tämä oli pieni oljenkorsi muuhun maailmaan ja useat vierailuni läheisessä kaljakuppilassa estivät masentumasta.

Sairaalanmäellä vietin muutaman päivän. Osaston ylihoitajan mielestä minulla oli liian loikoisat oltavat. Ei muuta kuin jätkä kotiin ilman opetusta kepeillä kävelemistä ja särkylääkkeittä. Saavuttua kotona valvoin koko yön. Onneksi työkaverini haki hoitannelta lääkäriltä särkylääkettä. Lääkäri luuli, että olen vielä osastolla. Se siitä selityksestä.

Aikaisemmin Viitakumpu tuli minulle tutuksi kaverini kautta, joka asui kaupungin vuokrakerrostalossa. Erään kerran juhlimme kaverin luona sillä seurauksella, että naapuri soitti poliisin paikalle. Poliisi nuhteli meitä. Kerroimme poliisille, että olemme juuri lähdössä keskikaupungille ja pyydettiin kyytiä.  Se sopi poliiseille. Näin saatiin asiaan oikeudenmukainen ratkaisu. Naapuri katsoi ikkunasta, kun syyllisiä lastattiin Mustaanmaijaan.

Oliseko Poliisi Kertoo lehti, missä oli juttu Viitakummusta. Mieleen jäi virke: "Kun hälytys tulee Viitakummusta on tosi kyseessä." Viitakumpu on kerrostaloaluetta, missä luulisi olevan perheitä lapsikatraineen. Siellä asuneena pidän aluetta jotenkin aneemisena nukkumalähiönä, sen oikeassa merkityksessä. Tuskin sieltä tulee koululaisten asioissa todellista vastarintaa.

Mielestäni 1997 asuinalue oli liiankin tylsä, parvekkeelta ei juuri minkäänlaista toimintaa näkynyt.

Ainoana ilonani oli kikkaaminen Viitakummun Kievariin, missä minua odotti kanta-asiakas Kaija ja Kievarin pitäjä Piippu. Myös Mannerin portsari Hirvonen oli sillointällöin ovimiehenä.

Kerran olin Kievarin tiskillä hakemassa kaljaa. Piippua ei näkynyt missään niinpä soitin tiskillä olevaa kilkutinta. Piippu tuli vihaisena naisten vessasta ja virkkoi minulle: "E tsie perkele nähnyt, että olin siivoamassa vessaa", että silleen.

EKAKS laatukoulutus-luokkan kolmetoista opiskelijaa, laatukouluttaja Pekka Ahvenainen ja Pia Toivonen Postin Laatu ja kehitys yksiköstä teki retken tiis­tai­na 27. toukokuuta 1997 Ver­lan teh­das­muse­oon, jonka jälkeen viettettiin lep­pois­ta sau­na-iltaa Pos­ti­lii­ton Poh­jois-Kymenlaakson osaston mö­killä Suola­jär­vel­lä.

 
 
©2017 Raimo Heikkilä - suntuubi.com