Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Raimo Heikkilä

 

Valkealan kunnan vaakuna

Valkealan Jokela on noin 10 kilsaa Kouvolan rautatieasemalta. Minun lisäksi paikkakunnan tutuksitekijöitä oli Valkealan huora hotelli. Itse kunnassa oli reilut 11 000 asukasta. Nykyään kunta on osa noin reilun 80 000 Suurkouvolaa. Valkealassa useimmat tuntevat Vekaranjärven ja Utin varuskunnat sekä Repoveden kansallispuiston.


 

Päivitetty 9.3.2016

Ystäväni Veikko Lehtinen maalasi minusta muotokuvan 1987. Asuimme molemmat Valkealan Jokelassa, missä tutustuimme toisiimme.
Viereisessä valokuvassa lemmikki kissani. Ikäväkseni kissani jäi naapurini auton alle ja menehtyi.
 
Asuin Valkealan Jokelassa noin yhden kilometrin päässä Valkealan mielisairaalasta. Käyräjoki virtasi muutaman sadan metrin päässä. Joki, jolta ei saraalan hoidokilta ollut paluuta. Näin ainakin kahdessa tiedossani olleessa tapauksessa. Toinen heistä oli hyvä Postin työkaverini. Tutuksi psykiatrinen B-sairaala tuli minulle vierailtuani tapaamassa tuttuja potilaita. Kohtalo heidän kohdaltaan ei ollut suotuisa, jos puhutaan heidän elämänhalusta ja mielisairaudestaan

Päivitetty 16.6.2015

Suruviestit ystävieni ennenaikaisista poismenoista järkyttivät minua suuresti. Sairaalassa olo ei saanut heihin elämäniloa. Tuskaisuus, ahdistus ja masennus ovat vakavia sairauksia. Jatkuva alakuloisuus on vaaraksi terveydelle. Näin tapahtui kolmelle ystävälleni.
Mielisairaus on mielitauti, psykoosi elimellisestä tai psyykkisestä syystä aiheutuva vakava mielenterveyshäiriö, jossa todellisuudentaju on selvästi häiriintynyt.
Valkealan B-piirimielisairaala perustettiin vuonna 1962 ja suljettiin 2006 sairaalan toiminnan siirryttyä Kuusankoskelle. 1980-luvulla Valkealan sairaalasta tuli Pohjois- Kymenlaakson akuutista psykiatrista huolehtiva kuntouttava keskus.
Nykyään Kymenlaakson psykiatrinen sairaala sijaitsee Kouvolassa Pohjois-Kymen sairaalan vieressä. Sairaalassa on viisi aikuispsykiatrista osastoa, nuorisopsykiatrian osasto, lastenpsykiatrian osasto ja toiminnallisen kuntoutuksen yksikkö. Sairaalahoitoon tullaan lääkärin lähetteellä.
Entinen sairaala-alue siirtyi kiinalaisyhtiö Leishi Finland Oy:n omistukseen vuonna 2007 ja siellä avattiin kiinalaisia hoitoja tarjoava hyvinvointikeskus vuonna 2008. Suurta julkisuutta sai Kouvolan entinen kaupunginjohtaja Aimo Ahtin helmikuussa 2011vastaanottamat hieronnat.

Hengenlähtö lähellä                                                 

29. toukokuutta 1987 klo 23.00 olin odottamassa Kouvolan linja-autoasemalla bussia kotiini Valkealaan. Juttelin Vekaranjärvelle menevän varusmiehen kanssa. Meidän puheen keskeytti häirinnällä rautatieasemalta poisheitetty nuori mies, etunimeltään Timo. Kehotin häntä rauhoittumaan, mikä oli minulta virhe, sillä seurauksella, että Timo puukotti minua vasempaan poskeen. Lisäksi sain oikeaan peukaloon haavan suojatessani kurkkuani. Puukkojunkkari Timo oli Kouvolan rautatieasemalla ilman hyväksyttävää perustetta pitänyt hallussaan puukkoa. 29. toukokuuta kello 23.35 minut tuotiin ambulanssilla Kouvolan terveyskeskuksesta Kuusankosken aluesairaalaan. Tutkimuksissa todettiin viiltohaava vasemmassa poskessa vasemmasta suupielestä korvalehteen saakka ulottuvana. Haava oli vuotanut runsaasti verta. Olin sairaalaan vietäessä tajuissani ja asiallinen. Muualla vartalossani ei todettu vamman merkkejä. Posken haava ommeltiin ja sain jäykkäkouristusrokotuksen ja antibioottikuurin. Minun hemoglobiini oli laskenut 115:sta ja seuraavana päivänä olin huonokuntoinen ja pyört

yilin. Vasemmalle poskelle jäi melko suuri pysyvä arpi. Vammat olivat aiheuttaneet minulle kohtalaisen paljon kipua ja särkyä sekä aiheuttivat hengenvaaran. Kuitenkin nyt selvittiin tuurilla hengissä.
 
 
 
Kuvassa POKS (Pohjois-Kymen sairaala rakennus)
 
Tapahtunutta minulle tehtyä väkivallantekoa (törkeä pahoinpitely ym.) käsiteltiin Valkealan kihlakunnanoikeudessa 30. heinäkuuta 1987. Syyttäjänä oli Kouvolan piirin apulaisnimismies Arto Nurminen ja asianomistajina postimies Raimo Heikkilä Valkealasta ja laminoitsija Mika Kalliola Sysmästä. Molemmat olivat oikeudessa läsnä. Syytetty leipuri Timo oli läsnä vangittuna. Syyttäjä piti rikoksentekoa törkeänä. Timo oli syntynyt 1963. Minä olin tapahtuma hetkellä 31 vuotias. Syytetty myönsi syytteet oikeiksi ja hyväksyi asianomistajien korvausvaatimukset jättäen ne oikeuden harkintaan. Oikeus päätti tuomiolauselmassa, että Timo oli täyttä ymmärrystä vailla 29.6.1987 hallussa pitänyt teräasetta, puukkoa, yleisellä paikalla ja yksin teoin tehdyt törkeä pahoinpitelyn ja pahoinpitelyn. Teräaseen hallussa pidosta syytetty tuomittiin 10 päiväsakkoon, joiden yhteismäärä oli 200 markkaa. Pahoinpitelyistä syytetty Timo tuomittiin yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen. Aikaisempi kahden kuukauden ehdonalaisuus neljästä pahoinpitelystä pantiin täytäntöön. Timon omistama puukko tuomittiin menetetyksi valtiolle. Aikaisemmista väkivallan teoista ja tästä teosta johtuen hän vangitsemisensa oli edelleen tarpeen. Syytettyn oli korvattava minulle kivusta ja särystä kohtuulliset sekä pysyvästä kosmeettisesta haitasta kohtuulliset korvaukset. Syytetty määrättiin pidettäväksi edelleen vangittuna tämän asian vuoksi. Hänet passitettiin Mikkelin lääninvankilaan  tuomittua vankeusrangaistusta suorittamaan, mihin hän myös tyytyi.
Valtionkonttori antoi 8. kesäkuuta 1988 päätöksen korvausvaatimukseen. Valtionkonttori myönsi pysyvästä kosmeettisesta haitasta  huomattavasti pienemmän korvauksen mitä oikeus oli tuominnut. Koska laissa ei ollut säädetty suoritettavaksi korvausta kivusta ja särystä, hylättiin niitä koskeva korvausvaatimus. Päästyään vapaalle vankilasta Timo teki käsittämättömän surmatyön. Koska ruokakaupan kassa ei myynyt hänelle kaljaa, hän meni läheiselle bensa-asemalle ja osti Mora puukon. Hän palasi kauppaan ja surmasi puukolla kaupan kassan. Jo minun puukotuksen jälkeen hänet olisi pitänyt syyntakeettomana tuomita pakkohoitoon. Tästä mainitsin syyttäjälle, joka katsoi pyyntöäni tarpeettomana.
 

HOTELLI WALKEALA                                                            

kuva 17.6.2015

 

1980-luvulla hotellissa oli aivan kelvollinen meininki. Musiikista vastasi useimmiten ulkomaiset orkesterit, jotka olivat etupäästä Itä-Euroopasta.
Ensimmäisellä atk-kurssillani olin Hotelli Walkealan tiloissa joskus 1990-luvun alkuvuosina.
Kouvolan postialueen henkilökunnan pikkujouluja vietetiin 5.12.1989 Hotelli Walkealassa. Meno oli siistiä ja joulujuhlallista niin kuin pitikin. Kouvolan postin pikkujouluja oli vietetty vuodesta 1946 lähtien.
 

Pakolaiskeskus 1990-1994

Olivatko Hotelli Walkealan asukkaat vuosina 1990–1994 majoitetut pakolaiset sen parempia tai lainkuuliaisempia kuin muutkaan, mene ja tiedä. Tietotoimistoni mukaan huoneista katosi mm. telkkarit.
Mustat miehet ja naiset eivät silloin olleet jokapäiväinen näky, niin kuin ne ovat nykyään.
Valkealan vastaanottokeskuksesta muutettiin omaan asuntoon ja kotikuntaan.
Suomessa eduskunta päättää vuosittain valtion talousarvion hyväksymisen yhteydessä, kuinka monta kiintiöpakolaista Suomi sitoutuu ottamaan. Vuodesta 2001 alkaen Suomeen otettavien kiintiöpakolaisten määrä on ollut 750 henkilöä vuodessa. Vuosina 2014 ja 2015 pakolaiskiintiötä nostettiin Syyrian vaikean tilanteen vuoksi ja kiintiöpakolaisia otettiin 1 050.

Ensin vaalitilaisuus                                                              

Kunnallisvaalitilaisuuden jälkeen minä, Hannu Kajander ja Heikki Merivirta menimme tutustumaan Hotelli Valkealan toimintaan. Alakerrassa ori drinkkibaari ja yläkerrassa oli varsinainen ravintola, missä pidettiin aika-ajoin tansseja orkesterin voimin. Juotuamme kaljan, aloimme etsiä Heikkiä. Mihin piruun hän oli hävinnyt? Lopulta löysimme hänet pihamaalta. Hän sanoi tutustuneensa pihamaalla olevaan tarjontaan. Siihen aikaan joka torstaina saapui hotellille bussilastillinen venäläisiä naisturisteja. Olen varma, että kaikki bussin leidit eivät olleet huoria, vaan joukkoon mahtui tavallisiakin naisia, jotka olivat rahan tarpeessa. Tästä matkailusta Valkeala sai roimaa julkisuutta eri medioissa. Puhuttiin, että kaukaisimmat lemmen hakijat tulivat taksilla aina Mäntyharjusta saakka. Valkealan kylän naiset eivät olleet mielissään tästä liiketoiminnasta, mikä sitten lopuikin.

Paritusta hotellin tai poliisin tapaan                                  

Itä-Suomen läänin poliisineuvos Jorma Ahonen sai 1999 syytteen Valkealan motellin ja Lapinjärven paritusta koskevassa jutussa. Tupakan ja itäviinan myynti on villiä ja vapaata. Ahosen lisäksi syytteet luettiin 14 henkilölle. Seitsemää epäiltyä vastaan tehtiin syyttämättäjättämispäätös.
Itä-Suomen paritusjutut tulivat ilmi pari vuotta sitten. Venäläinen bussifirma toi pikaisille Suomen-matkoille venäläisnaisia motelleihin, joiden muut asukkaat olivat suomalaisia miehiä.
Poliisi käynnisti tutkinnat pitkän harkinnan jälkeen. Poliisin hitaus kiinnitti muun muassa parinkymmenen kansanedustajan huomion ja he jättivät eduskuntakyselyn.
Julkisuudessa epäiltiin, että Valkealan tapauksessa esitutkinnan käynnistämättä jättämiseen vaikutti se, että käytetyn kiinteistön omisti paikallinen pankki. Sen johtokunnan puheenjohtajana toimi lääninpoliisineuvos Jorma Ahonen.
Pihalla voitiin nähdä useinkin upeita Amerikan autoja. Kerran minulle tapahtui emämunaus. Aikamoisessa tuiskeessa kävin vessan pytyllä. Tarpeeni tehtyäni unohdin nostaa ylös farkkuni. Liilan Make oli portsarina. Nähtyään minut hän huusi minulle: Heikkilä housut ylös ja sassiin. Tästä unohduksesttani hän muistutti minua usein.
Alakerran baaritiskillä vietettiin enemmin kuin usein.
 

Kuvassa vasemmalla 100A DatsuniVasemmalta Esa Vanhanen ja Timo Jattu, ystäviäni aina Kotkankallion ajoilta saakka. Voisin sanoa, että auto oli kopio Aku Ankan vastaavasta, sillä rekkari oli RH-313, mikä numero oli Akun autollakin. Tässä pihani parkkipaikan kohdassa oli synttärijuhlien teltta, missä orkesteri kajautti suloääniä. Auton ostin Välimaan Jounilta, joka oli ystäväni Veikon nuorempi veli.
 
 
Opel Rekord E (Oikealla kuvassa)

Ostin auton joskus 1990-luvun alkupuolella. Autossa oli tupla kaasari, joten mikään bensapihi se ei ollut. Auton moottori leikkasi kiinni kalareissulla Valkealan Oravalassa. Moottoriremontin teki Pulkkisen Oskari.  Pienellähoonaamisella autosta saatiin kutakuinkin viritetty versio. Koska Opeli vei liian paljon polttoainetta ja muutenkin se oli senaikaiseen tilanteeseeni liian iso, myin auton Virojoella asuvalle työkaverilleni, joka harrasti ralliautoilua.

40-vuotisjuhlat                                                                    

Minun 40-vuotisjuhlat pidettiin etuajassa 30.8.1996 asuntoni pihassa, Hepolantiellä. Päätimme työkaverini, Harri Rajakankaan kanssa pitää yhteiset 40 vuotis pippalot. Tästä syystä tämä aiennenttu juhlani aika. Juhlat eivät olisi juhlat ilman tansseja, niinpä meitä, noin 40 vierasta, viihdytti pihalla Harrin orkesteri solistina Merja Backman. Luvat juhlan pitämiseen oli hankittu poliisilta ja taloyhtiöltä. Pihalle järjestettiin ns. baari. Isossa kattilassa porisivat ravut ja jääkaapissa oli miestä vahvempaa. Niin kovaa musiikki raikui, että kylän lapsia kokoontui tien varteen menoa ihmettelemään. Vitsinä Valkealan porvareille orkesteri esitti pyynnöstäni Vapaan Venäjän. Näin jälkeenpäin ajatellen synttärit olivat yksi elämäni kohokohdista.

Vapaa Valkeala

Maailman raatajat, sorron kahleet pois!
Meitä keisarit ei enää hoivaa, eikä veriset julmuritkaan.
Tovereissamme meillä on voimaa vapauttamme puolustamaan.
Me kahlehia kyllin oomme kantaneet, ja kaikki toverimme on vankityrmiin sortuneet.
Meitä keisarit ei enää hoivaa, eikä veriset julmuritkaan.
Tovereissamme meillä on voimaa vapauttamme puolustamaan.
Jo ääni vapauden kultahelminä helähtelee.
Sen tenho valtaa ja kahleet poistaa, kaikk’ ansat julmain tyrannein.
Toverit kuulkaa: jo murtuu kahleet pois tieltä onnen, vapauden.
Työn orjat, sorron yöstä nouskaa, maan ääriin kuuluu kutsumus.
Nyt ryskyin murtuu pakkovalta, tää on viime ponnistus.
Pohja vanhan järjestyksen horjuu. Orjajoukko taistohon!
Alas lyökää koko vanha maailma, ja valta meidän silloin on!
Tää on viimeinen taisto, rintamaamme yhtykää, niin huomispäivänä kansat on veljet keskenään.
Tää on viimeinen taisto, rintamaamme yhtykää, niin huomispäivänä kansat on veljet keskenään.
Työmiehet, kyntäjät ja kaikki työkansa joukko nälkäinen!
Maa meidän on ja olla täytyy, vaan ei laiskain lurjusten.
Nälkä meill’ on aina vieraanamme, vaan kuin korpit haaskoiltaan me kerran kaikki karkoitamme, ja päivä pääsee paistamaan.
Tää on viimeinen taisto, rintamaamme yhtykää,
niin huomispäivänä kansat on veljet keskenään. 
8. marraskuuta 1917 Vladimir Lenin valittiin kansankomissaarien neuvoston puhemieheksi eli neuvosto-Venäjän johtajaksi. Lenin oli hyvin ankara vastustajilleen. Jo ennen vallankumousta pitämissään puheissa hän oli vannonut tuhoavansa porvariston luokan kokonaan.
Lenin toimi maastakarkotuksensa aikana usein Suomesta käsin.
Radikaali sosialismiin siirtyminen romutti Venäjän talouden. Vuonna 1921 syntyi suuri nälänhätä. Länsimaiden ruokalähetyksistä huolimatta ainakin viisi miljoonaa ihmistä menehtyi nälkään 1921–1922. Aikaisemmassa nälänhädässä 1891 Lenin oli itse asunut nälänhätäalueella, mutta vastustanut ruoka-avun antamista.
Vladimir Lenin kuoli 21 tammikuuta 1924, 53 vuotiaana. Neuvostoliiton päämiehistä Lenin on aina ollut suosituin henkilökulttinsa ansiosta.
Suomessa on kolme Leninin patsasta, useita muistolaattoja ja muita hänelle omistettuja muistomerkkejä.
 
 

Valkealasta Viipuriin                                                           

Valkealasta tehtiin linja-automatkoja Viipuriin. Varhain aamulla syötiin Hotelli Walkealassa aamupala, minkä jälkeen matka jatkui. Näillä reissuilla kävin useaman kerran, lähtihän bussi melkein kotioveltani. Myös ammattiosasto teki Viipurin matkoja. Viipurissa oli käytävä halvoilla ostoksilla torilla ja kauppahallissa. Ilman isäni tykkäämiä venäläisiä suolakurkkuja ei ollut kotiinmenemistä. Musiikkilevyt, verkkarit ja rottinkikorit kuuluivat myös kotiinviemisiin.
 

KARIBIAN NAISET JA RANNAT                                           

Maaliskuussa 1991 tein yksin kaksiviikkoisen lomamatkan Dominikaaniseen Tasavaltaan. Lähempi paikka oli Juan Dolio ja hotelli Tamarindo. Kämppäkaverikseni sain entisen pankinjohtajan, joka oli hiljattain lomailut samassa paikassa. Paikka oli tosi edullinen ja äkkilähtökin maksoi ainostaan 1295 markkaa. Mikäs oli syödessä aamuisin ja iltaisin samalla rahalla seisovasta pöydästä. Retket eri kohteisiin olivat hinta ja laatusuhteiltaan erinomaiset.  Nautin täysin sydämin matkastani. 

Matkayhtiö Spiesin järjestämät tutustumismatkat olivat erinomaisia. Dominikaanien rahayksikkönä on Peso. Matkatuomisina oli tietenkin sikaareja. Muina tuomisina oli haitilaisen katutaiteilijan tauluja, isohko viidakkoveitsi ja paikallista rommia. 

Kuvassa tummaakin tummemman haitilaisen katutaiteilijan tauluja. Niiden hinta ei päätä huimannut

Viimeisenä lomapäivänä Dominikaanin saarella sain vatsakipuja, mitkä pahenivat kotimaassa. Hakeuduin Kuusankosken aluesairaalaan, missä minut laitettiin viikoksi tiputukseen ja yksityishuoneeseen. Tämän tapahtuman jälkeen minulla on ollut herkkä vatsa. Ei ensimmäistä ilman toista. Toisen ruokamyrkytyksen sain ammattiosaston kesämökiltä ja taas oli viikon sairaalassa. Minut on myöhemmin tähystetty niin kurkun- kuin peräsuolenkin kautta. Kurkun kautta tapahtunut tähystys löysi vatsatulehduksen ja peräsuolen kautta ei löytynyt mitään sairautta kuin lääkärin toteama stressivatsa.

 

Päivitetty 1.7.2015

Edunvalvojana

Liityin Postiliiton Kouvolan osaston jäseneksi 1.11.1977. Muutaman alkuvuoden hiljaisolon ja osaston toiminnan seuraamisen jälkeen minua alkoi kiinnostamaan ammattiyhdistystoiminta. Kävin 1982 nuorisokurssin, mikä oli lähtölaukaus edunvalvontatehtäviini. Osaston nuorisovastaavan tehtävässä aloitin 1984.
Kaikilla osaston jäsenillä oli tasavertaiset mahdollisuudet hakeutua liiton järjestämään koulutukseen oman aktiivisuutensa mukaan. Koulutustoiminta painottui luottamusmieskoulutukseen, sil­lä entistä enemmin vaadittiin luottamusmiehiltä taitoja ja kykyjä hoitaa jäsenistön edunvalvontaa. Menestyminen etujen ajamisessa vaatii aktiivista ja hyvin koulu­tettua jäsenistöä.
 
Ammattiosaston varapääluottamusmieheksi minut valittiin 1984 ja osaston pääluottamusmieheksi 1986.
1980-luvulta lähtien kävin mm. luottamusmieskoulutuksessa, tiedotus- ja järjestötiedon koulu­tuksessa, erilaisissa täydennys- ja jatkokoulutustilaisuuksissa sekä neuvottelupäivillä.
 
Kuvassa kk-kurssilaiset, olen ylärivissä.
1987suoritin SAK:n kuukauden kurssin. Kurssipaikkani Kiljavan opisto on vuonna 1950 perustettu kansanopisto, joka on erikoistunut järjestökoulutukseen. Opiston ylläpitäjä on SAK:n koulutussäätiö. Kiljavan opisto sijaitsee Nurmijärven Kiljavalla, Rajamäen ja Röykän välisen tien varrella.
*​
Postiliiton Anjalankosken-, Kouvolan- ja Kuusankosken osastojen toimikunnat ja luottamusmiehet pitivät 21.1.1988 yhteisen kokouksen, johon oli kutsuttu liiton järjestösihteeri Arto Sieranta. Kokouksessa luotiin toimintatapoja luottamusmies- ja osasto toiminnalle.
Voikkaan ja Kuusankosken pieni postimiesjoukko huomasi olonsa ilman liittymistä Suomen Postiljooniyhdistykseen tyhjäksi ja juurettomaksi. Silloin syntyi ajatus liittyä renkaana koko maata käsittävään yhteiseen liittoon. Perustava kokous pidettiin Kuusankoskella 27.5.1928.
*​
Postiliiton Kuusankosken osasto 128 ry:n sääntömääräinen toinen kokous pidettiin 13.12.1990. Kokouksessa päätettiin yksimielisesti lakkauttaa ammattiosasto. Ilman Kuusankosken osaston puheenjohtajan ja työsuojeluvaltuutetun Hannu Kajanderin merkittävää työpanosta yhdistymisen puolesta yhdistyminen olisi siirtynyt vuosien päähän.
*
1990 minut valittiin Postin Kaakkois-Suomen alueen varapääluottamusmieheksi ja  alueellisena pääluottamusmiehenä olin aina vuoteen 2007.Pääluottamusmiestehtävissä olin kaudella, jolloin Postista tehtiin liikelaitos ja osakeyhtiö. Myös suuret Postin saneeraustoimet ajoittuivat 1990-luvulle ja 2000- luvun alkuvuosille.
*
Anjalankosken osasto piti sääntöjen mukaiset kaksi kokousta toukokuussa 1998 ja päätti yksimielisesti purkaa ammattiosaston ja jäsenten liittymisestä Postiliiton Pohjois-Kymenlaakson osastoon. Vuoden vaihteessa 1999 Anjalankosken osasto lakkautettiin ja sen jäsenet siirtyivät Postiliiton Pohjois-Kymenlaakson osastoon.
Kymenlaakson maakunnan yhteistyöryhmän jäsen olin 2000–2006.
SAK:n Kouvolan seudun apj:n sihteeri 1990-luvulla ja – taloudenhoitaja 2000-luvun alkuvuosina. 
*​
1975 kevätpuolella aloitettiin Kouvolassa postimieskurssit. Tähän kurssiin oli osaston jäsenkunta osallistunut monin toimin ja ollut panosta antamassa niin oppilas - kuin opettajavoimin. Kursseja pidettiin sinä vuotena kolmet. Kurssin suo­ritti 16 osaston jäsentä, joiden koulutus ilman Kouvolan kurs­seja olisi vienyt noin 5 vuotta. Kurssin opettajina ja luennoitsijoina toimivat mm. osastomme jäsenistä Armas Laakso, Teuvo Muona, Yrjö Suuronen ja Matti Oja­la. 1978 Kouvolan pääpostin alakertaan valmistui luokkahuone, missä pidettiin postimieskursseja. Samana vuonna Posti-Telen pääjohtaja Pekka Tarjanne pistäytyi tutustumiskäynnillä Postimieskurssi III /1978 tunnilla. ”Kiva nähdä, että täällä joku tekee töitäkin,” sanoi pääjohtaja luokan opettaja Pentti Johanssonille. Lisäksi häntä kiinnosti luokan ilmanvaihto, mistä hän tiedusteli luokanvalvojalta.
*

Kesäkuun 1 päivänä 2005 Postiliitto ja Postin Toimihenkilöliitto yhdistyivät uudeksi liitoksi. Nimeksi tuli Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry.

 


SEA RAY SEVILLE                                                          

Meikämannelle ja työkaverilleni Leskisen Leksalle tuli himo yhteisen veneen hankkimiseksi. Mitään kippoa ei haluttu, vaan sen oli oltava näyttävä ja vauhtipeli. Kävimme tutustumassa muutamaan veneeseen kunnes löysimme sopivan Lappeenrannasta. Kuvissa kulkupelini vesillä 1992. Sea Ray Sevillen sisäperämoottorilla oli eppoja 170 ja veneen paino oli 1100 kg. Leveyttä jahdille kertyi 2 metriä. Syväys oli 0,80 m. Sea Ray oli Kalifornian rekisterissä. Pari kertaa poliisi pyysi meidään vaihtamaan aluksemme kuljessä oleva rekisteritunnus suomalaiseen. Sen verran kivoja poliisit olivat, että vältyimme sakoilta.
Lappeenrannan satamasta teimme veneretkiä Lomakeskus Saimaanrantaa. Saimaanranta sijaitsee Kaakkois-Suomessa Taipalsaarella, reilut 20 km Lappeenrannasta pohjoiseen. Pisimmän veneretken teimme Savonlinnaan. Leksa halusi luopua veneen omistuksesta, joten ostin hänen osuutensa. Lappeenrantaan oli sen verran pitkä matka, joten päätin siirtää Sea Ray:n Kouvolan lähivesille, Vuohijärvelle, Suolajärvelle ja Pyhäjärvelle.
8.2.1997  myin veneeni Sea Ray Sevillen Valkealan Hotellin pubissa
 
 
 

 

©2017 Raimo Heikkilä - suntuubi.com