Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Raimo Heikkilä

Päivitetty 5.12.2018

Raimo Heikkilän kotisivut 

 

Ennen rautatien tulemista Kouvolan asemakylään postin kuljetus oli Valkealan talollisten rasituksena. 1700-luvun lopulta lähtien Valkealassa oli postitalonpoikia, joiden tehtävänä oli kihlakunnan postin kuljetus kunnan alueella. 1850-luvulla kihlakunnan postin kuljetukseen velvoitettuja taloja oli Jokelassa, Kouvolassa, Pyötsiälässä ja Sorsalassa. Kouvolan kautta kulkivat Ylinen Viipurintie ja Haminan tie, mikä yhtyi Viipurintiehen nykyisen Kymen Lukon tienoilla. Vuonna 1915 ammattiosastoa perustettaessa Kouvolan asemakylän asukasmäärä oli 2630, joista rautatieläisiä oli noin 40%. Kouvola oli jo 1900-luvun vaihteessa ja on edelleenkin seutukunnan merkittävä kauppakeskus. Kaupan elpymiseen vaikuttivat naapurikuntien suurteollisuuden lisäksi Kouvolan asukasluvun voimakas kasvu. 
 

      Kouvolan Posti alkuaikoina      

 
​Lähde: Ammattiosaston arkisto

Ammattiosaston jäsenmäärän kehitys 1915-2003

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Henkilöt

1915

1930

1945

1960

1982

1992

2000

2003

 

Mies

7

7

9

30

145

184

161

147

 

Nainen

0

0

0

4

106

116

184

183

 

Eläkkeellä

0

0

1

4

36

112

159

167

 

Yhteensä

7

7

25

38

251

412

504

497


   YRJÖ SUURONEN RIIMITTELI
 
YRJÖ SUURONEN (kuvassa) 
 

"Keltaiset pöytäkirjat kertoo sen kuinka 7 miestä teki päätöksen perustaa Postiljooniyhdistys Kouvolaan oman ammattikunnan etuja valvomaan. Elettiin vuotta 1915. Sähkövalo vilkkui jo joistain ikkunoista. Se oli uutta ja upeaa se. Ajan henki oli toista kuin nyt Kouvolaa juuri pikku taajamaksi syntynyt. Monet käsityön taitajat jo tänne ehti, oli kuusi kantopiiriä ja oma sanomalehti. Teolliselle kehitykselle oli tärkeää tekijää kaksi puutavara ja vesivoima, jolla puu muokattiin jalommaksi. Oli ajalle leimaa antavaa ja uutta Kymijokivarteen nousi paperiteollisuutta, mikä purjehtiessaan maailman markkinavesille, toi postin merkityksen yhä enemmän esille. Osaston perustamisvuonna neljä kokousta jo pidettiin, joissa monta vakavaa asiaa jo päätettiin. "Mexikossa" järjestetyt iltamat saivat suursuosion ja tuottivat hupia. Niinpä haettiin heti uusia iltamalupia. Nämä perinteet - ovat vuosien myötä säilyneet."

 

 

Kouvola ei olisi Kouvola, jos siitä puhuttaessa ei​ mainittaisi rautateidenvaikutuksesta sen kehitykseen.​ Myöspostinkululle rautatiet  merkitsivät nopeutuvaa​ postinkulkua.

Kouvolasta tuli tärkeä postinkulun risteysasema. Riihimäen- Pietarin radan valmistuminen​11.9.1870 toi rautahevot Kouvolaan. Samana vuonna​ alkoivat postivaunut matkata aina Pietariin asti. Rautatien valmistumisen alkuaikoina junat eivät pysähtyneet Kouvolan asema-kylässä, sillä vakituista​ asutusta ja rautatieasemaa ei ollut. Kouvolan kehityksen käynnisti rautatieaseman perustaminen​ 1875.Tämä merkitsi myös Kuusankoskella toimivien teollisuus-laitosten toimintaedellytystenhuomattavaa​ paranemista. Kouvola hyötyi Kymiyhtiön tehtaista, sillä​ mm. tele-ja postiliikenne hoitui Kouvolan kautta. Kouvolan lennätin- puhelu- ja posti-palvelut kehittyivät​ nopeasti kaupunkimaiselle tasolle. Savonradan​ alkukohdaksi senaatti päätti Kouvolan 17.3.1887.​ Posti kulki Kouvolaan rautateitse postivaunuissa. Kaikki suurimmat päivälehdet ilmestyivät Helsingissä, ja sieltä​ ne tulivat iltapäiväjunalla Kouvolaan. Liikenne Savon radalla alkoi 1.10.1889.​ Samanaikaisesti rakennettiin ratayhteys Kotkaan ja​ Haminaan, minkä jälkeen Kouvolasta oli junayhteys​ etelään, itään,länteen ja pohjoiseen ja postit kulkivat ao. junissa. Kotkan rata avattiin liikenteelle 1.10.1890. 1892, viisi vutta Savon radan valmistumisesta. Posti jaettiin kuutena päivänä viikossa, kaksi kertaa päivässä.​ Jokainen​ postiljooni osallistui lajitteluun, missä piti tuntea eri kantopiirien rajat, että osasi lajitella jokaisen​ kantopiirin postit oikeaan kasaan. Kouvola oli silloin​ vielä niin pieni paikkakunta, että homma sujui näinkin. Asukasmäärän lisääntyessä kantopiirejä  tehtiin lisää ja silloin piirilajittelun suorittivat varsinaiset lajittelijat. 

Postinjakajat ottivat valmiiksi piirilajitellut postit, järjestivät ne kantojärjestykseen ja lähtivät jakelupiirille. Vakinaisia virkoja ei lisätty läheskään siinä suhteessa kuin työvoimaa yleensä.

 Kuusankosken taajama ennen Kuusankosken osaston perustamista

 

Kuusankosken väestökehitys alkoi teollistumisen myötä vuonna 1872, jolloin puunjalostusteollisuutta rakennettiin Kymijoen koskille. 1870 Kuusankosken kylissä asusti noin 1420 henkeä, minkä jälkeen asukasluku kasvoi nopeasti niin, että seuraavana 30 vuotena asukasluku nelinkertaistui. Vuonna 1900 asukkaita oli kirkonkirjaväkiluvun mukaan 5724.

Jotta Kuusankoski voitiin perustaa, piti ensin perustaa seurakunta, mikä perustettiinkin vuonna 1919. Seurakunnan ja kunnan perustamisessa oli Kymiyhtiöllä vahvasti sormensa pelissä. Kunnan perustamisen teki tarpeelliseksi mm. vastakkaiset intressit teollisuuden ja maatalouden välillä sekä se, että Kuusankosken alue kuului kahteen kuntaan.

Kuusankoski on koko olemassaoloajan elänyt vahvasti puunjalostusteollisuudesta. Kuusankosken ja Voikkaan paperitehtaat ovat aina olleet kuusaalaisille elintärkeitä. Kuusankosken kolme tehdasta Kymintehtaan, Kuusankosken ja Voikkaan tehtaat fuusioituivat Kymiyhtiöksi.

1909 Kymiyhtiö avasi oman postitoimiston. Jo tätä aikaisemmin oman postikonttorin Kuusankoski yhtiö sai 1903, joka kuitenkin lakkautettiin 1906. Postit kulkivat Kuusankoskelle rautateitse. Savon radan valmistumisesta, Savonradan Tanttarin vahtituvan kohdalta rakennettiin pistoraide Kymintehtaalle ja siltaa myöten Myllysaaren. 1909 perustetun Kouvolan Sanomien lehdet kulkivat aamujunassa Kymintehtaalle ja Kuusankosken tehtaalle. Kuusankosken tehdasympäristön ensimmäinen tunnettu lakko alkoi Kuusankosken tehtaalla 25.3.1903. Lakko kesti yhden päivän. Lakolla pyrittiin vähentämään pyhätyötä. Lakon tulokset jäivät laihanpuoleiseksi. Samana vuonna Kuusankoskelle, Kymintehtaalle ja Voikkaalle perustettiin omat työväenyhdistykset. Kymijoki on sekä alueen asutuksen että teollisuuden perusta. Nykyisen suurteollisuuden perustan loivat 1870- ja 1880-luvuilla käynnistyneet ensimmäiset puuhiomot ja paperitehdas.

Uudenaikaisen puunjalostusteollisuuden syntyminen sata vuotta sitten tapahtui Kymenlaaksossa rajummin kuin misään muualla maassamma. Pitkin jokivartta syntyi toinen toistaan uljaampia tehdaslaitoksia, niistä pohjoisimpana Voikkaan tehtaat.
Rudolf Elving rakennutti 1898 Voikkaan kosken rannalle hiomon, paperitehtaan ja sulfiittisellutehtaan. Kilpailusyistä Kuusankoskiyhtiö, Kymiyhtiö ja Voikkaantehdas yhdistivät voimansa Kymiyhtiöksi. Voimakas väestön kasvu tehtaan ympäristössä sai aikaan muunkin talouselämän nousun. Voikkaasta tuli pian pohjoisen Kymenlaakson merkittävin kauppakeskus, jossa käytiin kaupoilla aina Kouvolasta saakka, joka tuolloin oli pieni rauatieristeysasema. Kukoistus kesti aina Voikkaan paloon 1933 saakka, jolloin suuri osa rakennuksista tuhoutui. Kauppaliikeitä rakennettiin sen jälkeen kivestä, mutta aikaisempaan kukoistukseen ei enää ylletty. Puunjalostusteollisuuden rationalisointi kustannusten pienentämiseksi vähensi jatkuvasti vuosien saatossa työväkeä, vaikka tuotantoluvut kasvoivat huimaa vauhtia.
Maailmalla alkoi myös olla tarjolla paperia yli kulutuksen. Näin jouduttiin auttamattomasti myös tuotannon supistuksiin.Voikkaata supistaminen kohteli ankarasti. Koko tehdas pysäytettiin juhannuksena 2006.


Kouvolaan kauppala oikeudet tulivat 1923. Itsenäisen seurakunnan asemaan Kouvola pääsi 1922. Oikeistolainen kunnallispolitiikka on ollut leimaa antavana koko Kouvolan olemassa olon ajan. Kouvola, suurena liikenne- ja kulutuskeskuksena, sijaitsi suurten tehdasalue-keskittymien ympäröimänä. Anjalankosken ja Kuusankosken tehtaat toivat vaurautta myös Kouvolaan. Kouvolan ensimmäinen kirkko valmistui 1915 Sakaristonmäelle, mikä oli alkuaikoina venäläisen varuskunnan käytössä. Vuoden 1910 alusta alkoi Kouvolassa ilmestyä kerran  viikossa Kouvolan Sanomat, mikä loi uskoa tulevaisuuteen. 1914 lehden levikki oli noin 3000 kpl.

 

 

 

  • 1887 Kouvola sai ensimmäisen postikonttorin vastavalmistuneeseen rautatieasema rakennukseen.

  • Vuoden 1906 alussa Kouvolan postitoimisto siirrettiin asemarakennuksesta Salmisen taloon, Valtamaantien varteen.

  • 1908 Kouvolan postitoimistoon palkattiin kaksi kirjeenkantajaa ja seuraavana vuotena heitä oli jo viisi.

Jäsenmaksujen kerääminen oli osaston alkuaikoina sinnikästä työtä, silloin jäsenmaksuja keräsi osaston valitsema luotettava henkilö. Jäsenmaksuja oli yleisesti rästissä ja niitä saatiin karhuta useana vuotena. Osasto tilitti osan jäsenmaksuista liittoverona liiton toiminnan rahoittamiseksi. Jäsenmaksurästeistä päästiin eroon työnantaja alkaessa periä liiton jäsenmaksuja suoraan palkkatilistä. Osaston jäsenmäärä kasvoi voimakkaasti rakennustoiminnan ja uusien työntekijä-ryhmien järjestäydyttyä ammattiosastoon. Myös seudullisesti osasto laajeni Kouvolan alueelta lähikuntiin.

 

 Suomen Postimiesliitto ei vielä erityisemmin lämmennyt naisten nimittämisestä postimiesvirkoihin.Liiton liittokokouksessa asiaa käsiteltiin ja  tultiin siihen tulokseen, että naistyövoimasta olisi päästävä. Pelkona olivat ammatin arvostuksen lasku ja naisten palkat olivat jo tuohon aikaankin yleisesti miesten palkkoja huonommat. Muistissa oli käsitys, että työnantaja varta vasten palkkasi naisia toimistonhoitajiksi, sillä heille voitiin maksaa pienenpää palkkaa kuin samassa tehtävässä miehille. Lisäksi postimiesten työtehtäviä 

pidettiin liian  raskaina naisten tekemäksi.

AMMATTIOSASTON TOIMIKUNNAT 1915 – 1919

1915 Puheenjohtaja W. Hietanen, sihteeri N. Wiinikainen, rahastonhoitaja K. Rohrer, varapuheenjohtaja E. Lindroos, varakirjuri W. Suolanen ja johtokunnan jäseneksi H. Kolehmainen.

1916 Puheenjohtaja W. Hietanen, varapuheenjohtaja E. Lindroos, kirjuri N. Wiinikainen, varakirjuri W. Suolanen, rahastonhoitaja ja hautausapurenkaan asiamies K. Rohrer ja johtokunnan jäsenenä H. Kolehmainen.

1917 Puheenjohtaja W. Hietanen, varapuheenjohtaja E. Lindroos, rahastonhoitaja K. Rohrer, sihteeri W. Suolanen, H. Kolehmainen ja U. Kolehmainen.

1918 Puheenjohtaja E. Lindroos, varapuheenjohtaja W. Hietanen, kirjuri H. Kolehmainen, varakirjuri E. Tii­likainen, rahastonhoitaja ja hautausapurenkaan asiamies U. Kolehmainen ja L. Nie­minen.

1919 Puheenjohtaja Vihtori Suolanen, varapuheenjohtaja E. Loikala, kirjuri Wiki Pakkanen, varakirjuri E. Vierula, rahastonhoitaja ja hautausapurenkaan asiamies U. Kolehmaisen ja jäsenmaksun kantaja M. Lindroos.


© Raimo Heikkilä

©2018 Raimo Heikkilä - suntuubi.com