Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Päivitetty 12.8.2019 
 

NAISISTA TULI POSTIMIEHIÄ

Suomen Postimiesliitto ei vielä 1947 erityisemmin lämmennyt naisten nimittämisestä postimiesvirkoihin. Liiton liittokokouksessa asiaa käsiteltiin ja tultiin siihen tulokseen, että naistyövoimasta olisi päästävä. Pelkona olivat ammatin arvostuksen lasku ja naisten palkat olivat jo tuohon aikaankin yleisesti miesten palkkoja huonommat. Muistissa oli käsitys, että työnantaja varta vasten palkkasi naisia toimistonhoitajiksi, sillä heille voitiin maksaa pienenpää palkkaa kuin samassa tehtävässä miehille. Lisäksi postimiesten työtehtäviä pidettiin liian raskaina naisten tekemäksi. SAK:n työvaliokunta antoi lausunnon asiasta, missä sen mielestä naisille oli posti- samoin kuin muissakin laitoksissa varattava mahdollisuuksien mukaan samanlainen oikeus työhön kuin miehillä. Lisäksi todettiin, että tällainen asian järjestely ei saanut vaikuttaa postilaitoksen henkilökunnan palkkauksen alennuksiin. Suomen Postimiesliiton Kouvolan osasto käsitteli vuosikokouksessa 8.3.1946 naistyövoimakysymystä. Asiaa oli käsitelty kolmessa osaston aikaisemmassa kokouksessa. Sodan aikana olleista naistyövoimasta oli vielä toimessa kaksi naista, jotka oli otettu varaposteljooneiksi. Vaikka naiset olivatkin hoitaneet työnsä kiitettävästi, ei heitä osaston mielestä voitu käyttää kaikkiin konttorissa esiintyviin postiljoonin tehtäviin. Osasto epäili, että naisia ei tultaisi postimies virkoihin nimittämään, joten naiset olisivat esteenä postiljooneiksi aikoville nuorille miehille. Osasto pyysi Suomen Postimiesliitolta toimenpiteitä asian ratkaisemiseksi. Lokakuussa 1951 osasto sai ensimmäiset naisjäsenensä, rouvat Liisa Suvisalo ja Edit Aurelahti. Suurimittaisempi naisjäsenten kasvu tapahtui 1960-luvun puolivälissä maaseutujakajien järjestäytyessä Kouvolan osastoon. Ammattiosaston toimikuntaan naisia kelpuutettiin ensimmäisen kerran 1971, kausalalaisten Sirkka Kulinin tultua valituksi toimikunnan varajäseniksi. Ensimmäinen toimikunnan varsinainen naisjäsen valittiin vuonna 1974 kausalalainen Riitta Tuominen. Ensimmäinen sanomalehdenjakajien edustaja toimikunnassa oli Seija Virkkula, joka tuli valituksi 1978, jona vuonna hänet valittiin myös osaston ensimmäiseksi luottamusmieheksi. Sanomalehdenjakelu oli tyypillistä naisten työtä. Maaliskuussa 2001. Kymenlaakson sanomalehdenjakelussa on vain 79 miestä kokonaistyöntekijämäärän ollessa 306. Postiliiton hallituksessa ja -valtuustossa naisilla ei ole ollut sitä roolia, mitä heidän jäsenmääränsä olisi edellyttänyt. Tähän epäkohtaan tämän kirjan kirjoittaja puuttui maaliskuussa 2001 Postimieheen kirjoittamassaan jutussa. Liittokokouksen läheisyys sai alueelliset neuvottelijat takajaloilleen, oliko tässä hajottamassa ennakkoon suunnitellut seutukunnalliset mandaatit. Olinhan vaatimassa nuorille ja naisille lisää valtaa. Ymmärrystä tämä kirjoitus sai lähinnä naisilta, jotka toimivat edunvalvonta-aktiiveina, muut ay-aktiivit taisivat pitää kannanottoani lähinnä kiusantekona. Posti- ja logistiikka-alan unioni Paun synnyttyä myös entiset postiliittolaiset joutuivat miettimään enenemässä määrin tasa-arvoa myös liiton päättävissä elimissä.


Ammattiyhdistysliikkeen merkittävät toimet
1940
SAK:n ja STK:n yhteinen julkilausuma, ns. tammikuun kihlaus. STK tunnustaa SAK:n työläisten edustaksi ja keskinäiset neuvottelut tarpeellisiksi.
1944
SAK:n ja STK:n ensimmäinen yleissopimus, joka luo puitteet työmarkkinoiden keskusjärjestöjen ja niiden jäsenjärjestöjen neuvotteluille.
1945
Liiketyönantajain Keskusliitto, LTK (vuodesta 1995 Palvelutyönantajat) perustetaan.
1946
Laki tuotantokomiteoista. Työsopimuslain uudistus, laki työriitojen sovittelusta ja laki työtuomioistuimesta. Työaikalain muutos pidentää vuosiloman 12-14 päiväiseksi.
1948
Lapsilisälaki. Tapaturmavakuutuslaki

Kuvassa 1949 Voikkaan postimiehet lähdössä postinjakeluun. Vasemmalta alkaen ovat Kalervo Marttila, Mauri Helenius, Esko Heikkilä, Kosti Löfroth, Reino Marttila, Harry Vuori, Eino Antila, Anton Marttila, Veli Turkkila, Hilja Laaksonen, Leevi Utti, Ahti Koskinen ja Heikki Merivirta.


AMMATTIOSASTON TOIMIHENKILÖITÄ

1940 Ei toimintaa.

1941P uheenjohtaja Emil Loikala, varapuheenjohtaja Käyrä, sihteeri ja rahastonhoitaja N. Siro sekä T. Leinonen.

1945 Puheenjohtaja Emil Loikala, sihteeri ja taloudenhoitaja Armas Laakso, K. Nuorivuori, E.Vierula.

1946 Puheenjohtaja Einar Vierula, sihteeri P. Toijonen ja rahastonhoitaja Armas Laakso.

1947 Puheenjohtaja E. Vierula, sihteeri L. Nieminen, rahastonhoitaja U. Jattu ja jäsenenä K. Nuorivuori.

1948P uheenjohtaja E. Vierula, sihteeri A. Laakso, rahastonhoitaja U. Jattu, jäsenenä L. Nieminen.

1949 Puheenjohtaja V. Nuorivuori, sihteeri A. Laakso, rahastonhoitaja P. Käyrä

E. Vierula, U.Jattu, M. Vanhala. Varajäseninä Bruno Laitinen, Kalervo Mettälä

SPY:n Kouvolan osaston edustukset 1930-1939

Aika

Edustustilaisuus

Osanottaja

22-24.1941

SPL:n liittokokus, Helsinki

Einar Vierula

20-22.5.1945

SPL:n 40-vuotisjuhla

Einar Vierula

7-9.1948

SPL:n liittokokous, Helsinki 

E. Loikala, Armas Laakso

 
1940-luvun sisällysluettelo
  1. MIEHEMME POSTILJOONIYHDISTYKSEN VUOSIKOKOUKSISSA 1940-luvulla

  2. SOTAMUISTOJA

  3. Pöytäkirja osaston vuosikokouksesta tammikuun 22  p:nä 1941 Kouvolan postitoimistossa

  4. Pöytäkirja osaston johtokunnan kokouksestapostitoimistossa 22.1.1941

  5. Pöytäkirja osaston kokouksesta Kouvolan postitoimistossa 13 p:nä toukokuuta 1941

  6. Postimies, joka tunsi kylät ja reitit​

  7. Pöytäkirja osaston vuosikokouksesta 14.1.1947 klo 18.00 Kouvolan Posti ja lennätinkonttorissa

  8. Pöytäkirja osaston johtokunnan kokouksessa Kouvolan postikonttorilla 14.I.1947

  9. Pöytäkirja osaston johtokunnan kokouksessa Kouvolan postikonttorilla 24.I.1947

  10. Pöytäkirja osaston kokouksessa postikonttorissa 14.3.1947

  11. Pöytäkirja osaston kokouksessa postikonttorilla 1.10.47 klo 19.00

  12. Pöytäkirja osaston kokouksesta postikonttorissa 8.10.1947

  13. Pöytäkirja osaston kokouksessa postikonttorilla lokakuun 21 pnä 1947

  14. PÖYTÄKIRJA OSASTON KOKOUKSESSA POSTIKONTTORILLA MARRASKUUN 21 P:NÄ 1947

  15. Pöytäkirja osaston johtokunnan kokouksessa postikonttorilla 28 p:nä marraskuuta 1947

  16. POIMINTOJA OSASTON TOIMINNASTA VUODELTA 1947

 

  1. Pöytäkirja osaston vuosikokouksessa 1948 19 p:nä tammikuuta 1948. k:lo 19.00

  2. Pöytäkirja osaston johtokunnan kokouksesta postikonttorilla 19.1.1948 klo 21.00

  3. PÖYTÄKIRJA OSASTON JOHTOKUNNAN KOKOUKSESTA KOUVOLAN POSTI- JA LENNÄTINKONTTORILLA 24.2.48 KLO 19.00

  4. Pöytäkirjanosaston kokouksesta Kouvolan Posti- ja lennätinkonttorilla 2.3.48 klo 19.00

  5. Pöytäkirja osaston kokouksesta Kouvolan Posti- ja lennätinkonttorilla 20.4.1948 klo 19.00

  6. Pöytäkirja osaston kokouksesta Kouvolan posti- ja lennätinkonttorilla 16.5.1948 klo 19.00

  7. Pöytäkirja osaston kokouksesta Kouvolan Posti- ja lennätinkonttorilla 5.10.48 klo 19.00

  8. Osaston toimintakertomus vuodelta 1948

  1. Pöytäkirja johtokunnan kokouksesta Kouvolan Posti- ja lennätinkonttorissa 10.1.49 klo 17.00.

  2. Pöytäkirja osaston toimikunnan kokouksesta Hotelli Kymenhovissa 20.1.1949 klo 21.00

  3. Pöytäkirja osaston vuosikokouksesta 1949 tammikuun 20 p:nä 1949

  4. Pöytäkirja osaston toimikunnan kokouksesta Hotelli Kymenhovissa 20.1.1949 klo 21.00

  5. Pöytäkirja osaston toimikunnan kokouksesta Kouvolan posti- ja lennätinkonttorissa 8 pnä syyskuuta 1949

  6. Pöytäkirja osaston yleisestä kokouksesta Kouvolan posti- ja lennätinkonttoreissa lokakuun 25 pnä 1949

  7. PÖYTÄKIRJA OSASTON TOIMIKUNNAN KOKOUKSESTA POSTI- JA LENNÄTINKONTTORISSA JOULUKUUN 1 PÄIVÄNÄ 1949

  8. Toimintakertomus vuodelta 1949

AMMATILLISESTA KOULUTUKSESTA EDUNVALVONTAKOULUTUKSEEN

Osaston alkuaikoina jäsenmäärän pienuudesta ja rahavarojen niukkuudesta johtuen jäsenten ammattiyhdistyskoulutus jäi vähemmälle huomiolle. Vasta sotien jälkeen jäsenmäärän voimakkaasti kasvettua alettiin rekrytointi koulutukseen. 1945 ammattiosaston yhteyteen perustettiin opintokerho, mikä kokoontui toimintavuonna kaksi kertaa. Kerhoa johti postiljooni Nuorivuori. Opintokerhon tarkoituksena oli nuorten postiljoonien tutustuttaminen ammattiasioihin ja siten kouluttaa kykenevää henkilökuntaa postilaitoksen palvelukseen. Osaston toimesta nuorille miehille annettiin kehotuksia postimieskurssille valmentautumisesta

1947 Opintokerhotoiminnasta huolehti Armas Laakso pääasiallisessa oppiaineena ammattitieto. Hän osallistui liiton järjestämälle toimitsijakurssille 10–15.11.1947 ja 14–19.3.1949 liiton toimitsijakursseilla olivat K. Niilola ja M. Vanhala.

1948 pääasiallinen opiskelu oli itseopiskelua. Tuloksiin oli myös päästy, siitä oli hyvänä esimerkkinä postiljoonien osanotto postiljoonikurssille kiitosta ansaitsevalla tavalla. Ainoastaan yhteistyöllä ja kaikki samaan hiileen puhaltaen oli pyrittävä kohottamaan osaston ja koko postimieskunnan ammattitasoa sekä omia taloudellisia ja henkisiä elinehtoja, todettiin osaston toimintakertomuksessa. Työnantajan koulutusta olivat tulokas-, perehdyttämis-, alkeis-, perus-, pohja-, jatko- ja täydennys koulutus.

 

MIEHEMME POSTILJOONIYHDISTYKSEN VUOSIKOKOUKSISSA 1940-luvulla
Päätettiin lähettää eustaja SPL:n liittokokoukseen 1941. Edustajalle päätettiin maksaa päivärahaa, kertakaikkisena korvauksena 250 mk ja sijaisen palkkiona 50 mk. Edustajaksi valittiin SPL:n liittokokoukseen Helsinkiin 22-24.5.1941 E. Vierula. Edustajan E. Vierulan lisäksi päätettiin liittokokoukselta pyytää, että postiljooni N. Siro saisi ottaa osaa kokoukseen, mutta ei kuitenkaan äänestyksiin.

Jatkosodan aikana ei liittokokousta pidetty, vaan viides kokus siirtyi vuoteen 1945. SPL:n liittokokouksessa Helsingissä 20-22.5.1945 edusti osastoa Armas Laakso. Päätettiin suorittaa edustajan matka- ja majoituskulut laskun mukaan osaston kassasta.
Kokouspäätöksellä SPL liittyi SAK:hon. Kokouksen kutsuvieraita olivat postilaitoksen pääjohtaja, kulkulaitosministeri, SAK:n pääsihteeri ja Suomen Postiyhdistyksen edustaja.
Osastot olivat tehneet kokoukselle kaikkiaan 32 alustusta.
Osasto päätti lähettää edustajan SPL:n 40-vuotisjuhlaan 5.5.46. Edustajaksi valittiin E. Vierula ja varalle E. Loikala. Päätettiin lähettää kaksi edustajaa liittokokoukseen Helsingissä 7-9.5.1948.Edustajille päätettiin maksaa päivärahaa 500 mk/ vuorokausi. Edustajiksi valittiin E. Loikala ja A. Laakso. Liittokokuksessa oli ennätyksellinen edustajamäärä, 56 osastoa oli antanut valtakirjansa 114 edustajalle. Rutinoidulle voikkaalaiselle enimmäiselle puheenjohtajalle Eino Antilalle annettiin erittinen kiitos siitä, että ohjelmasta suoriudittiin niinkin hyvin.

20.1.1949 osaston vuosikokouksessa osaston johtokunnan esityksestä päätettiin yksimielisesti 12 äänellä hyväksyä osaston uusiksi säännöiksi Suomen Postimiesliiton ry:n osastojen uusien mallisääntöjen mukaisesti. Oikeusministeriö hyväksyi säännöt 30.4.1949.

14-19.3.1949 liiton järjestämillä toimitsijakursseilla olivat K. Niilola ja M. Vanhala.

SOTAMUISTOJA
Tuli vuosi 1940, mikä oli koko Suomen kansalle raskaan surun ja kärsimyksien vuosi.

Paavo Mäki

Voikan –Kuusankosken osasto sai saattaa pidetyn jäsenensä ylimääräisen postijooni Paavo Mäen hänen maallisen matkansa määränpäähän Kuusankosken sankarihautaan. Hän antoi henkensä 17.2.1940 

Nimi

Syntynyt

Kuoli

Arvila Martti

14.11.1921

9.9.1942

Peltola Keijo

18.7.1920

24.10.1943

Taina Niilo

29.4.1921

28.6.1944

Vierula Heikki

7.6.1921

13.5.1946

SANKARIVAINAJILLE MUISTOTAULU
Eräs Kouvolan osaston merkkipylväs oli osaston toimesta hankittu sankarivainajien muistotaulu työhuoneeseen,joka paljastettiin 11. 12. 1949 vaatimattomin juhlamenoin. Taulussa on ylhäällä sankariristi, sen alle merkintä PRO PATRIA sekä nimet aakkosjärjestyksessä syntymä- ja kaatuma-aikoineen. Tilaisuuteen kutsuttiin sankarivainajien omaiset sekä koko postikonttorin henkilökunta. Suomen Postimiesliiton Kouvolan os. vuosikokouksessa 14.3.1945 kunnioitettiin hetken hiljaisuudella sodassa 1941-1944 sankareina kaatuneiden  postilaisten muistoa: Keijo Peltola, Niilo Taina, Martti Arvila ja Heikki Vierula.
23.1.19 1940 Työnantajien keskusliitto tunnisti ammattiliitot neuvotteluosapuoliksi. Kansallista yhteinäisyyttä korostanutta ratkaisua nimitettiin tammikuun kihlauksesksi.

POSTIA RUUHKAKSI ASTI

Ennen 1950-lukua ei edes jouluruuhkan aikana saatu apuvoimia, vaan siitäkin koetettiin selviytyä vakinaisella työvoimalla. Kantopiiri 1 päättyi entisen Viipurin Autolan tienoille, samoin kuin asutuskin. Kantopiiri 2:ssa oli pahana mutkapaikkana silloinen kulkutautisairaala, sittemmin seurakuntatalo Betel. Siinä sielunvihollinen pakkasi kuiskuttelemaan korvaan, että jätä seuraavaan päivään se kirje, kyllähän se toinen mies vie. Kantopiirit vaihtuivat päivittäin. Pelätyin piiri oli kantopiiri 4. Se ulottui silloisiin olosuhteisiin katsoen aika pitkälle, kasarmien kohdalle. Radan alapuolella sijaitsi kantopiiri 5, mikä ulottui silloisen halkotarhan seuduille. Kerralla laukkuihin sopivat senaikaiset postit ja ”nippuratkaisua” ei tehnyt mieli harrastaa, koska nipun kuljetuksesta oli kumminkin itse huolehdittavana. Ei ollut myöskään autolinjoja kiirettä aiheuttamassa. Ainoa linja oli Valkeala - Seppälä, jota ukko Ritari ajoi hevosella ja kiesseillä. Valkealan postikin sopi pieneen pussiin, mikä vielä sujautettiin isoon nahkalaukkuun. Koska Käpylään ei vielä kirjeenkantoa suoritettu, vei Ritari myös Käpylän postin sikäläiseen kauppaan, josta kansa sen sitten nouti. Reitti kulki Tornionmäen kautta, koska Ravikylän kautta Valkealaan tietä ei ollut olemassa, muisteli Unno Jattu kansalaisopiston Kouvola historiaa käsittelevässä muistelmassa.

Postimies, joka tunsi kylät ja reitit kuinomat taskunsa
 
Postimies Uuno Jattu (kuvassa) kuoli 16 joulukuuta Kouvolassa. Hän oli 91-vuotias, syntynyt 20. huhtikuuta 1919 Valkealassa. Sota vei parhaat nuoruusvuodet Uuno Jatun elämästä, kuten niin monen ikätoverin. Hän suorittiasepalveluksen sodan jo alettua. Pian tämän jälkeen tulivat vuoroon upseerikoulut ja toimiminen koulutustehtävissä ja komppanianpäällikkönä Sortavalassa ja Salmissa. Karjalasta löytyi tuleva aviopuoliso, lottana toiminut Alma Jääskeläinen. Pari vihittiin Kouvolassa joulukuussa 1943. Sodan päätyttyä perhe oli jo perustettu ja haaveet opettajaksi kouluttautumisesta jääneet taakse. Postinkantotyö ei nivekreuman vuoksi Uunolle soveltunut ja kun tilaisuus tuli hän siirtyi postinvaihtotöihin.
Ennen postinumeroiden tuloa, postimiesten piti osata ”Turisti”, VR:n aikataulut liikennepaikkoineen. Postia kuljetettiin eri paikkakuntien välillälähes yksinomaan rautateitse. Ratapätkissä Uunon taidot olivat vaillevertaistaan. Hän tunsi kylät ja reitit. Uuno Jattu oli ammattiosaston puheenjohtajana viisi kertaa: 1958, 1959, 1960, 1967 ja varapuheenjohtaja 1968. Ammattiosaston toimikunnassa hän toimi yli 10 vuoden ajan. Uuno Jatulle luovutettiin 1975 Postiliiton hopeinen ansiomerkki. Hän sai myös Suomen Postimiesliiton Kouvolan osaston tunnustuspalkinnon.Uuno siirtyi viettämään ansaittuja eläkepäiviä täysin palvelleena vuonna 1982. Unkan, niinkuin ystävät häntä kutsuivat, harrastuksina olivat musiikki, kirkkokuoro, veteraanikuoro ja opiskelu kansalaisopiston opintopiireissä, missä häntä eniten kiinnosti kielet ja kirjallisuus. Postimiesten keskuudessa virinnyt lauluharrastus sai myös Uuno Jatun mukaan harrastuksen pariin. Uunolle oli myös tärkeää luonnossa liikkuminen. Onkiminen, marjastaminen ja Jyrääjoen metsissä samoilu olivat tärkeitä kunnon ja henkisen hyvinvoinnin kannalta. Eläkevuosinaan hän teki merkittävän työn keräämällä Kouvolan historiatietoa ja kirjoittamalla muistiin kokemuksistaan postityössä. Työtoverit muistavat Unkan mielyttävänä ja ahkerana työntekijänä.
Uuno Jattu muisteli Kouvolan kansalaisopiston historiaryhmän kirjassa Kadonnutta Kouvolaa Etsimässä, että hänen pyrkimys päästä postilaitoksen palvelukseen pohjautui omalta osaltaan siihen,että hän halusi päästä entistä keveimpiin töihin. Aloitin työskentelyni Kouvolan posti- ja lennätinkonttorissa tarkalleen sanoen 16. huhtikuuta 1946. Päästyäni talon kirjoihin huomasin pian, etteivät postiljoonin tehtävät kovin keveitä ja helppoja olleet. Yleensä uusi työntekijä postimiespuolella sijoitettiin postinkantotyöhön, ja niin kävi minullekin. Olin jo pari päivää harjoitellut yhdeksännen piirin kantoa postiljooni Kauko Niilolan opastuksella. Piiri oli laaja alkaen kirjapainotalolta jatkuen Oikokatua Salpausselänkadulle ja edelleen Kalevankatua sen loppuun asti. Takaisinpäin tultiin Soininpolkua ja lopuksi Jaakonkatua Ukkosen Antin talolle, mihin piiri päättyi. Etuna minulla tässä uudessa työssä oli se, että talot olivat minulle ennestään tuttuja ja samoin suurin osa alueen asukkaista. Silti uusi työ ei sujunut kovinkaan kehuttavasti. Oli juuri pääsiäinen tulossa ja postia oli tavallista enemmän. Silloin ei vielä ollut keksitty kimppukuljetusta, vaan jokainen jakaja sai huolehtia omista kimpuistaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Konttorilta lähtiessä oli laukku täynnä postia ja käsissä kannettaviksi jäi vielä kimppu tai kaksi aina puoleen piiriin asti, jolloin laukkuun taas mahtui uusi annos postia. Postin-kantoa suoritettiin silloin kaksi kertaa päivässä, kuutena päivänä viikossa. Kansan-huollossa postiljoonien työ luokiteltiin niin, että meille annettiin "raskaan työn tekijöiden leipäkortti" koko sen ajan kun kortteja käytettiin. Aina ei postimiehen työ edes ollut niin siistiä ja puhdasta kun olin etukäteen kuvitellut. Öisin kuljetettiin paljon raskasta lehti-postia ns. apuvaunuissa ja joskus vaunu oli saattanut edellisessä käytössä sotkeutua vaikkapa kalkkipusseista. Kun tällaiseen vaunuun lastasi postia, niin kyllä kalkki jälkensä jätti. Aluksi meillä ei ollut suojavaatteita, vaan teimme kaikki työt tummansinisissä virka-puvuissa. Kun kalkkivaunun posti oli aamulla tyhjennetty, niin olimme kaikki valkoisia kuin myllymiehet. Muistan Suurosen Yrjön lausahtaneen: "Täss ollaa taas joka ukko kun kalkkilaivan kapteeni." Vähitellen postiljoonin työssä lisääntyi myös yötyön osuus, ja heti sodan jälkeen yöt venyivät 6-7 tunnin mittaisiksi. Vuosien mittaan unelmani helposta ja kevyestä työstä karisi karuun todellisuuteen. Uuno Jatun aloittaessa postimiehen työtä oli postissa konttorinhoitajana Maria Sofia Korhonen, postimiesten esimiehenä Emil Loikala ja talonmiehenä Ville Vesterinen Uuvelt kirkolt".

Matti Laine:

JALAN TAI PYÖRÄLLÄ

Matti Laine muisteli Kouvolan kansalaisopiston historiaryhmässä, että keskustan kerrostalo- ja liikekortteleissa posti jaettiin jalan, koska matkaa oli vähän ja postimäärä suuri. Laitapiireihin mentiin omilla pyörillä, sillä vaikka postia oli suhteellisesti vähemmän kun keskustan piirissä, olivat matkat huomattavasti pidemmät. Postilaukku oli täynnä postia ja painoi toistakymmentä kiloa. Koko piirin postit eivät mahtuneet yhteen laukulliseen, vaan laukkua oli täydennettävä pari kolme kertaa joko pyörän tarakalta tai paikasta, johon oli edeltäkäsin vienyt postikimpun. Ruokakuntia oli yhdessä piirissä reitin pituudesta riippuen noin 350–500, ja normaalioloissa, kelistä riippuen, reitin pisteli noin kolmessa tunnissa.Yleensä vanhemmat kaverit olivat keskustan piireissä, koska siellä pääsi fyysisesti helpommalla. Nuoremmat ravasivat laitapiireissä, siinä hommassa kunto koheni kummasti. Siihen aikaan sama kaveri saattoi kantaa samaa piiriä vuosikausia yhtä mittaa. Postinkantajan ja piiriläisten välille saatoi kehittyä hyvinkin lämpimät suhteet, oltiin ikään kuin samaa perhettä. Hyvien suhteiden kehittymiseen vaikutti myös se, että posti kannettiin kotiovelle asti ja arvoposti, kuten veronpalautukset ja eläkkeen tililtäottokortit, vietiin sisälle asti. Melkein joka kerta oli jossain talossa pannu kuumana postinjakajaa varten ja joskus tuli juotua useampikin kupillinen. Postinkanto saattoi tästä syystä piirin loppupäässä vähän viivästyä. Postinkantajilla oli siihen aikaan myös jonkinlainen sosiaalinen tilaus, sillä oli yksinäisiä ihmisiä, varsinkin vanhuksia, jotka olivat kiitollisia juttuseurasta ja pienistä palveluksistakin, joita monet kantajat suorittivat. Minäkin kannoin piiriäni kauan sillä seurauksella, että usein pudisteltiin matot emännän kanssa, ja kerran Högströmin Matilda pyysi minua laittamaan kakluunin korkealla katonrajassa olevaan savupeltiin uuden narun, kun vanha oli katkennut. Tuohon aikaan Kouvolan Posti- ja Lennätinkonttori oli Valtakadun varrella, nykyisen Teletalon paikkeilla. Posti kulki Kouvolaan rautateitse postivaunuissa. Kaikki suurimmat päivälehdetkin ilmestyivät Helsingissä, ja sieltä ne tulivat iltapäiväjunalla Kouvolaan. Posti jaettiin kuutena päivänä viikossa, kaksi kertaa päivässä. Mäkelän Manu kuskasi hevospelillä postit asemalta postille, missä ne lajiteltiin kantopiireittäin. Jokainen postiljooni osallistui lajitteluun, missä piti tuntea eri kantopiirien rajat, että osasi lajitella jokaisen kantopiirin postit oikeaan kasaan. Kouvola oli silloin vielä niin pieni paikkakunta, että homma sujui näinkin. Asukasmäärän lisääntyessä kantopiirejä tehtiin lisää ja silloin piirilajittelun suorittivat varsinaiset lajittelijat. Postinjakajat ottivat valmiiksi piirilajitellut portit, järjestivät ne kantojärjestykseen ja lähtivät jakelupiirille.

POSTINKANTOA KÄPYLÄSSÄ

Tornionmäessä ei vielä ollut omaa postitoimipaikkaa. Varsinainen Tornionmäen alue oli Saarennonkadun itäpuolella. Käpylä ja Tornionmäki, sekä muut 1950-luvun jälkeen rakennetut itäiset kaupunginosat muodostivat postitoimipaikan Tornionmäki, Kouvola 20. 1950-luvulla Käpylä alkoi lännestä katsoen Väinöläntien ja Hallituskadun haarasta ja itärajana oli nykyinen Saarennonkatu, mikä oli myös kuntarajana Kouvolan ja Valkealan välillä. Alue oli pientalovaltaista ja siitä muodostui kaksi postinkantopiiriä, joiden välisenä piirirajana oli Utinkatu ja Hallituskadun loppupää. Alueen pohjoispuoli oli melkein kokonaan omakotitaloaluetta, jossa ei ollut suurempia yrityksiä tai laitoksia. Siellä oli kuitenkin Kouvolan Harmonikkatehdas Väinöläntien ja Hallituskadun kulmassa, Väisäsen Sulon salkkupaja hänen omakotitalonsa vintillä Väinöläntie 40:ssä, Soravaaran lasiliike Männistöntie 21:ssä, Kaskisen Kallen suksipaja Väinöläntie 32:ssa ja TVH:n varasto Väinöläntien ja Saarennonkadun kulmauksessa. Utinkadun eteläpuolella oli omakotiasutuksen lisäksi suuria teollisuuslaitoksia: Karjakunta, Valio, Kouvolan Saha, Kymen Valssimylly ja Papulan Vesitehdas ja leipomo. Muistuupa myös mieleeni surkean tehottomat katuvalot Käpylässä. Pimeimpään talviaikaan oli lähes puolet piiristä jaettava melkein pimeässä. Joka kolmannessa tolpassa oli korkealla hehkulamppu, jonka valo ei ulottunut kovin laajalle. Jotta osoitteesta olisi saanut selvän, oli mentävä aivan lampputolpan juurelle, josta taas seuraavan tolpan valopiiriin. Se oli kovin hankalaa, kunnes älysi ottaa mukaan taskulampun. Osaston toiminnassa 1950-luku oli hiljaisen toiminnan aikaa. Jäsenmäärän kasvu ei aiheuttanut erityisiä lisätoimintoja, hoidettiin lähinnä vain osaston välttämättömät velvoitteet ja kokoukset. Mentäessä 1960-luvulle osaston toimintaan osallistui uusia toimihenkilöitä, joiden myötä osaston toiminta vireytyi. Osaston jäsenistö kasvoi, toiminta laajeni sekä tehtäväkenttä ja vaatimukset laajenivat. Näiltä ajoilta oli mieleen jäänyt, miten Postiliitto lähetti kentälle miehensä, ”Paavo Suuri” ja Ykä Löytönen.

 
©​ Raimo Heikkilä
©2019 Raimo Heikkilä - suntuubi.com