Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Raimo Heikkilä

 


Päivitetty 7.5.2018


1940-luvun sisällysluettelo

 

  • MIEHEMME POSTILJOONIYHDISTYKSEN VUOSIKOKOUKSISSA 1940-luvulla

  • SOTAMUISTOJA

  • Pöytäkirja osaston vuosikokouksesta tammikuun 22  p:nä 1941 Kouvolan postitoimistossa

  • Pöytäkirja osaston johtokunnan kokouksestapostitoimistossa 22.1.1941

  • Pöytäkirja osaston kokouksesta Kouvolan postitoimistossa 13 p:nä toukokuuta 1941

  • Postimies, joka tunsi kylät ja reitit


  1. Pöytäkirja osaston vuosikokouksesta 14.1.1947 klo 18.00 Kouvolan Posti ja lennätinkonttorissa

  2. Pöytäkirja osaston johtokunnan kokouksessa Kouvolan postikonttorilla 14.I.1947

  3. Pöytäkirja osaston johtokunnan kokouksessa Kouvolan postikonttorilla 24.I.1947

  4. Pöytäkirja osaston kokouksessa postikonttorissa 14.3.1947

  5. Pöytäkirja osaston kokouksessa postikonttorilla 1.10.47 klo 19.00

  6. Pöytäkirja osaston kokouksesta postikonttorissa 8.10.1947

  7. Pöytäkirja osaston kokouksessa postikonttorilla lokakuun 21 pnä 1947

  8. PÖYTÄKIRJA OSASTON KOKOUKSESSA POSTIKONTTORILLA MARRASKUUN 21 P:NÄ 1947

  9. Pöytäkirja osaston johtokunnan kokouksessa postikonttorilla 28 p:nä marraskuuta 1947

  • POIMINTOJA OSASTON TOIMINNASTA VUODELTA 1947


     

  • Pöytäkirja osaston vuosikokouksessa 1948 19 p:nä tammikuuta 1948. k:lo 19.00

  • Pöytäkirja osaston johtokunnan kokouksesta postikonttorilla 19.1.1948 klo 21.00

  • PÖYTÄKIRJA OSASTON JOHTOKUNNAN KOKOUKSESTA KOUVOLAN POSTI- JA LENNÄTINKONTTORILLA 24.2.48 KLO 19.00

  • Pöytäkirjanosaston kokouksesta Kouvolan Posti- ja lennätinkonttorilla 2.3.48 klo 19.00

  • Pöytäkirja osaston kokouksesta Kouvolan Posti- ja lennätinkonttorilla 20.4.1948 klo 19.00

  • Pöytäkirja osaston kokouksesta Kouvolan posti- ja lennätinkonttorilla 16.5.1948 klo 19.00

  • Pöytäkirja osaston kokouksesta Kouvolan Posti- ja lennätinkonttorilla 5.10.48 klo 19.00

  • Osaston toimintakertomus vuodelta 1948


  1. Pöytäkirja johtokunnan kokouksesta Kouvolan Posti- ja lennätinkonttorissa 10.1.49 klo 17.00.
  2. Pöytäkirja osaston toimikunnan kokouksesta Hotelli Kymenhovissa 20.1.1949 klo 21.00

  3. Pöytäkirja osaston vuosikokouksesta 1949 tammikuun 20 p:nä 1949

  4. Pöytäkirja osaston toimikunnan kokouksesta Hotelli Kymenhovissa 20.1.1949 klo 21.00

  5. Pöytäkirja osaston toimikunnan kokouksesta Kouvolan posti- ja lennätinkonttorissa 8 pnä syyskuuta 1949

  6. Pöytäkirja osaston yleisestä kokouksesta Kouvolan posti- ja lennätinkonttoreissa lokakuun 25 pnä 1949

  7. PÖYTÄKIRJA OSASTON TOIMIKUNNAN KOKOUKSESTA POSTI- JA LENNÄTINKONTTORISSA JOULUKUUN 1 PÄIVÄNÄ 1949

  • Toimintakertomus vuodelta 1949

 



MIEHEMME POSTILJOONIYHDISTYKSEN VUOSIKOKOUKSISSA 1940-luvulla

Päätettiin lähettää eustaja SPL:n liittokokoukseen 1941. Edustajalle päätettiin maksaa päivärahaa, kertakaikkisena korvauksena 250 mk ja sijaisen palkkiona 50 mk. Edustajaksi valittiin SPL:n liittokokoukseen Helsinkiin 22-24.5.1941 E. Vierula. Edustajan E. Vierulan lisäksi päätettiin liittokokoukselta pyytää, että postiljooni N. Siro saisi ottaa osaa kokoukseen, mutta ei kuitenkaan äänestyksiin.


Jatkosodan aikana ei liittokokousta pidetty, vaan viides kokus siirtyi vuoteen 1945. SPL:n liittokokouksessa Helsingissä 20-22.5.1945 edusti osastoa Armas Laakso. Päätettiin suorittaa edustajan matka- ja majoituskulut laskun mukaan osaston kassasta.

Kokouspäätöksellä SPL liittyi SAK:hon. Kokouksen kutsuvieraita olivat postilaitoksen pääjohtaja, kulkulaitosministeri, SAK:n pääsihteeri ja Suomen Postiyhdistyksen edustaja.

Osastot olivat tehneet kokoukselle kaikkiaan 32 alustusta.


Osasto päätti lähettää edustajan SPL:n 40-vuotisjuhlaan 5.5.46. Edustajaksi valittiin E. Vierula ja varalle E. Loikala.


Päätettiin lähettää kaksi edustajaa liittokokoukseen Helsingissä 7-9.5.1948.Edustajille päätettiin maksaa päivärahaa 500 mk/ vuorokausi. Edustajiksi valittiin E. Loikala ja A. Laakso. Liittokokuksessa oli ennätyksellinen edustajamäärä, 56 osastoa oli antanut valtakirjansa 114 edustajalle.

Rutinoidulle voikkaalaiselle enimmäiselle puheenjohtajalle Eino Antilalle annettiin erittinen kiitos siitä, että ohjelmasta suoriudittiin niinkin hyvin.


20.1.1949 osaston vuosikokouksessa osaston johtokunnan esityksestä päätettiin yksimielisesti 12 äänellä hyväksyä osaston uusiksi säännöiksi Suomen Postimiesliiton ry:n osastojen uusien mallisääntöjen mukaisesti. Oikeusministeriö hyväksyi säännöt 30.4.1949.


14-19.3.1949 liiton järjestämillä toimitsijakursseilla olivat K. Niilola ja M. Vanhala.

 


SOTAMUISTOJA

Tuli vuosi 1940, mikä oli koko Suomen kansalle raskaan surun ja kärsimyksien vuosi. Voikan –Kuusankosken osasto sai saattaa pidetyn jäsenensä ylimääräisen postijooni Paavo Mäen hänen maallisen matkansa määränpäähän Kuusankosken sankarihautaan. Hän antoi henkensä 17.2.1940 sodanuhrina. Sodan puhjettua uudelleen v. 1941 kesällä lamautunut Kuusankosken osaston toiminta kokonaan, sillä postimiestenkin oli lähdettävä maanpuolustus-tehtäviin suurimman osan jäsenistöä joutuessa rintamapalvelukseen ja toisten kenttäpostiin. Yksi ainoa kokous saatiin pidettyä sodan aikana huhtikuussa 1943.

 

Nimi

Syntynyt

Kuoli

Arvila Martti

14.11.1921

9.9.1942

Peltola Keijo

18.7.1920

24.10.1943

Taina Niilo

29.4.1921

28.6.1944

Vierula Heikki

7.6.1921

13.5.1946

SANKARIVAINAJILLE MUISTOTAULU

 

Eräs Kouvolan osaston merkkipylväs oli osaston toimesta hankittu sankarivainajien muistotaulu työhuoneeseen,joka paljastettiin 11. 12. 1949 vaatimattomin juhlamenoin. Taulussa on ylhäällä sankariristi, sen alle merkintä PRO PATRIA sekä nimet aakkosjärjestyksessä syntymä- ja kaatuma-aikoineen. Tilaisuuteen kutsuttiin sankarivainajien omaiset sekä koko postikonttorin henkilökunta. Suomen Postimiesliiton Kouvolan os. vuosikokouksessa 14.3.1945 kunnioitettiin hetken hiljaisuudella sodassa 1941-1944 sankareina kaatuneiden  postilaisten muistoa: Keijo Peltola, Niilo Taina, Martti Arvila ja Heikki Vierula.


23.1.19 40 Työnantajien keskusliitto tunnisti ammattiliitot neuvotteluosapuoliksi. Kansallista yhteinäisyyttä korostanutta ratkaisua nimitettiin tammikuun kihlauksesksi.



 

Postimies, joka tunsi kylät ja reitit kuin omat taskunsa

Postimies Uuno Jattu (kuvassa) kuoli 16 joulukuuta Kouvolassa. Hän oli 91-vuotias, syntynyt 20. huhtikuuta 1919 Valkealassa. Sota vei parhaat nuoruusvuodet Uuno Jatun elämästä, kuten niin monen ikätoverin. Hän suorittiasepalveluksen sodan jo alettua. Pian tämän jälkeen tulivat vuoroon upseerikoulut ja toimiminen koulutustehtävissä ja komppanianpäällikkönä Sortavalassa ja Salmissa.Karjalasta löytyi tuleva aviopuoliso, lottana toiminut Alma Jääskeläinen. Pari vihittiin Kouvolassa joulukuussa 1943. Sodan päätyttyä perhe oli jo perustettu ja haaveet opettajaksikouluttautumisesta jääneet taakse. Postinkantotyö ei nivekreuman vuoksi Uunolle soveltunut ja kun tilaisuus tuli hän siirtyi postinvaihtotöihin.

Ennen postinumeroiden tuloa, postimiesten piti osata ”Turisti”, VR:n aikataulut liikennepaikkoineen. Postia kuljetettiin eri paikkakuntien välillälähes yksinomaan rautateitse. Ratapätkissä Uunon taidot olivat vaillevertaistaan. Hän tunsi kylät ja reitit. Uuno Jattu oli ammattiosaston puheenjohtajana viisi kertaa: 1958, 1959, 1960, 1967 ja varapuheenjohtaja 1968. Ammattiosaston toimikunnassa hän toimi yli 10 vuoden ajan. Uuno Jatulle luovutettiin 1975 Postiliiton hopeinen ansiomerkki. Hän sai myös Suomen Postimiesliiton Kouvolan osaston tunnustuspalkinnon.Uuno siirtyi viettämään ansaittuja eläkepäiviä täysin palvelleena vuonna 1982. Unkan, niinkuin ystävät häntä kutsuivat, harrastuksina olivat musiikki, kirkkokuoro, veteraanikuoro ja opiskelu kansalaisopiston opintopiireissä, missä häntä eniten kiinnosti kielet ja kirjallisuus. Postimiesten keskuudessa virinnyt lauluharrastus sai myös Uuno Jatun mukaan harrastuksen pariin. Uunolle oli myös tärkeää luonnossa liikkuminen. Onkiminen, marjastaminen ja Jyrääjoen metsissä samoilu olivat tärkeitä kunnon ja henkisen hyvinvoinnin kannalta. Eläkevuosinaan hän teki merkittävän työn keräämällä Kouvolan historiatietoa ja kirjoittamalla muistiin kokemuksistaan postityössä. Työtoverit muistavat Unkan mielyttävänä ja ahkerana työntekijänä.

Uuno Jattu muisteli Kouvolan kansalaisopiston historiaryhmän kirjassa Kadonnutta Kouvolaa Etsimässä, että hänen pyrkimys päästä postilaitoksen palvelukseen pohjautui omalta osaltaan siihen,että hän halusi päästä entistä keveimpiin töihin. Aloitin työskentelyni Kouvolan posti- ja lennätinkonttorissa tarkalleen sanoen 16. huhtikuuta 1946. Päästyäni talon kirjoihin huomasin pian, etteivät postiljoonin tehtävät kovin keveitä ja helppoja olleet. Yleensä uusi työntekijä postimiespuolella sijoitettiin postinkantotyöhön, ja niin kävi minullekin. Olin jo pari päivää harjoitellut yhdeksännen piirin kantoa postiljooni Kauko Niilolan opastuksella. Piiri oli laaja alkaen kirjapainotalolta jatkuen Oikokatua Salpausselänkadulle ja edelleen Kalevankatua sen loppuun asti. Takaisinpäin tultiin Soinin-polkua ja lopuksi Jaakonkatua Ukkosen Antin talolle, mihin piiri päättyi. Etuna minulla tässä uudessa työssä oli se, että talot olivatminulle ennestään tuttuja ja samoin suurin osa alueen asukkaista. Silti uusi työ ei sujunut kovinkaan kehuttavasti. Oli juuri pääsiäinen tulossa ja postia oli tavallista enemmän. Silloin ei vielä ollut keksitty kimppukuljetusta, vaan jokainen jakaja sai huolehtia omista kimpuistaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Konttorilta lähtiessä oli laukku täynnä postia ja käsissä kannettaviksi jäi vielä kimppu tai kaksi aina puoleen piiriin asti, jolloin laukkuun taas mahtui uusi annos postia. Postin-kantoa suoritettiin silloin kaksi kertaa päivässä, kuutena päivänä viikossa. Kansan-huollossa postiljoonien työ luokiteltiin niin, että meille annettiin "raskaan työn tekijöiden leipäkortti" koko sen ajan kun kortteja käytettiin. Aina ei postimiehen työ edes ollut niin siistiä ja puhdasta kun olin etukäteen kuvitellut. Öisin kuljetettiin paljon raskasta lehti-postia ns. apuvaunuissa ja joskus vaunu oli saattanut edellisessä käytössä sotkeutua vaikkapa kalkkipusseista. Kun tällaiseen vaunuun lastasi postia, niin kyllä kalkki jälkensä jätti. Aluksi meillä ei ollut suojavaatteita, vaan teimme kaikki työt tummansinisissä virka-puvuissa. Kun kalkkivaunun posti oli aamulla tyhjennetty, niin  olimme kaikki valkoisia kuin myllymiehet. Muistan Suurosen Yrjön lausahtaneen: "Täss ollaa taas joka ukko kun kalkkilaivan kapteeni." Vähitellen postiljoonin työssä lisääntyi myös yötyön osuus, ja heti sodan jälkeen yöt venyivät 6-7 tunnin mittaisiksi. Vuosien mittaan unelmani helposta ja kevyestä työstä karisi karuun todellisuuteen. Uuno Jatun aloittaessa postimiehen työtä oli postissa konttorinhoitajana Maria Sofia Korhonen, postimiesten esimiehenä Emil Loikala ja talonmiehenä Ville Vesterinen Uuvelt kirkolt".

 

 


©​ Raimo Heikkilä

 

 

 

 

 

 

 

 

©2018 Raimo Heikkilä - suntuubi.com