Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Raimo Heikkilä

 


 

Päivitetty 22.9.2017



SPL:n Kouvolan osaston vuosikokous pidettiin Kartanon "Kievari" -kabinetissa maanantaina helmikuun 5 pnä alkaen klo 19.00


 

Vuosikokousasioiden lisäksi käsiteltiin Kouvolan plk:n Kesäkotiyhdistyksen jättämät 40.000 markan lahjoitus- ja 50.000 markan pitkäaikaista lainaa koskevat anomukset.

Osl. Kymenmaa tarjosi osanottajille kahvit!

 

Kouvolassa 27.1.-62

SPL:n Kouvolan osaston toimikunta puolesta Raimo Havasara puh.joht.


 

Suomen Postimiesliiton Kouvolan osasto r.y:n       toimintakertomus vuodelta 1961 (15.3.-61 - 5.2. -62)

 

Yleinen tausta

Päättyneen toimintavuoden loppukatselmusta suorittaessamme on meidän kenties aiheellista luoda yleissilmäys Suomenmaan yleisiin tapahtumiin sikäli, kun ne sivuavat sitä järjestötoiminnan monitahoista piiriä, jossa mekin Suomen Postimiesliiton Kouvolan osaston jäseninä olemme pyrkineet kokoamaan rakennuspuita yhteisen asian hyväksi, joka aktiivisen toimenpitein tai eturivin sivustakatselijan ominaisuudessa.

Ensimmäiseksi on tyydytyksellä todettava, että mennyt vuosi antoi meille häiriintymättömän työrauhan. Postimiesten ammattikuntaa ei pakotettu työtaistelujen tielle, vaan kiperissäkin tilanteissa onnistuttiin luovimaan "rauhanomaisen rinnakkaiselon" johtotähtien alla. Sähköä ei ilmaista silti puuttunut, vaikka purkaukseen latautuneet ukkospilvet saatiinkin pysymään näköpiirin rajoilla. Miten tilanne kehittyy meneillään olevan vuoden aikana, sitä on vielä tässä vaiheessa vaikea mennä arvioimaan. Voidaan vain viitata Postimies-lehtien viime lokakuun numeron pääkirjoitukseen "Keskeneräiset asiat on ratkaistava", jossa ns. nippuratkaisun muodossa edellytetään laitoksemme johdolta kuin myös valtiovallan edustajilta vihdoinkin toimenpiteitä vuosikausia vireillä olleisiin ja postimiesten kannalta erittäin tähdellisiin periaatekysymyksiin. Mainittakoon tässä yhteydessä vain:

  • terveyden- ja sairaanhoidon järjestäminen,

  • keskikoulukynnyksen osittainen poistaminen,

  • ammattikoulutuksen uudistaminen,

  • postimiesten ohjesäännön uusiminen ja

  • reservityövoiman järjestäminen suurempiin toimipaikkoihin.

  • Kyseessä ovat siis muut asiat kuin suoranaisesti palkkauksen parantamiseen tähtäävät toimenpiteet.

Toukokuussa kokoontunut SPL:n liittoneuvosto totesi samasta asiasta antamassaan julkilausumassa, että "mikäli kehitys jatkuu entisenlaisena, ajautuu tilanne väistämättömästi kohti purkautumista, minkä seurauksista vastuun kantaa työnantaja".

Jos sen sijaan tarkastelemme kulunutta vuotta puhtaasti palkkauksellisessa mielessä, niin ajankuva edelliseen verrattuna on huomattavasti lohdullisempi. Tulihan vuoden osalle peräti kahdet takamaksut ja tämän lisäksi noin 40 prosentille postimiehistä vielä sievoinen kuoppakorotus, jonka samoinkuin jälkimmäisten takamaksujen kohdalta "rahojen laskeminen" jäi tämän vuoden puolelle.

Niinkuin muistetaan antoi eduskunta 17.3-61 virkamiespalkkoihin takautuvasti vuoden alusta luettavan 4,3 % eli vähintään 1.900 markan korotuksen kuukaudessa ja vastaavasti syksyn sitkeät palkkaneuvottelut tuottivat postimiehille kuten muillekin valtion viran- ja toimenhaltijoille jälleen yhden palkkaluokan niinsanottuna yleiskorotuksena 1.8.-61 lukien. Tämän lisäksi suoritettiin syksyllä myös runsaanlaisesti ns. kuoppakorotuksia, joista postimieskunta sai niinikään oman osansa. - Kahdeksansataa (800) postimiestä sai tässä muodossa vielä yhden palkkaluokan (postimies yp), sata (100) postimiestä peritä kaksi palkkaluokkaa (ylipostimieheksi nousseet) ja sata (100) ylipostimiestä niinikään yhden palkkaluokan eli 4 pl postimieheksi korotettavat. Kun kolmannen, toisen ja ensimmäisen luokan esimiehet pääsivät 1-2 pl turvin vastaavasti ylöspäin, eräissä yksityistapauksissa jopa suuremmillakin korotuksilla, niin postimiesten palkkaluokat ovat nyt jonkinlaisessa järjestyksessä entisen ruuhkautuman sijasta. Kun rahanarvo ei samanaikaisesti ole mahdottomia alentunut eikä hinta- ja vuokratasokaan osoittanut jyrkkää nousun merkkiä, niin postimiesten palkkaustilannetta voitanee pitää lähes tyydyttävänä tällä haavaa.

Oman lukunsa ansaitsi syksyllä yllättäen esiin tullut VY-skisma, jossa liittomme yhtenäisyys jälleen joutui koetukselle, mutta kun tämä sisäinen häiriötila on nyt toistaiseksi tarjoutunut ja pois päiväjärjestyksestä, niin tapahtumaa ei kannattane enemmälti kosketella. Voidaan vain todeta, että erään tahon julkinen sana muutamien liittomme ajattelemattomasti käyttäytyneiden jäsenten toimeksiannosta teki Postimiesliiton liittymisen uuteen Virkamiesten Yhteisjärjestöön suorastaan sensaatiotapaukseksi, vaikka kohtuullisempikin huomiko tämän huomattavan edistysaskeleen toteamiseksi olisi jo mainiosti riittänyt. Tähän liittyvänä asiana voidaan niinikään vielä muistaa, että lokakuun 16 päivänä 1960 annettu erokirje SAK:lle ei merkinnyt Postimiesliitolle kuin vajaan vuoden harhailua orpolapsena, sillä olihan liittomme ensimmäisten joukossa 9 päivä elokuuta 1961 perustamssa e.m. uutta VY:tä, joka jo heti tuoreeltaan on pystynyt antamaan itsestään melko myönteisen kuvan.

Muista muistiin painuneista kauaskantoisista tapahtumista vuoden varrella voidaan tämän yleiskatsauksen lopuksi vielä poimia presidentti Urho Kekkosen konsultaatiovastavierailu Siperian Novosibirskiin marraskuussa, työntutkijain tutkimusmatka Kouvolaan tammikuussa ja Kouvolan postimiesten tiedusteluretket Jaalan Suolajärvelle.

Paikallinen tausta

Täysin tapahtumaköyhäksi ei vuosi 1961 jättänyt myöskään kotoista työympäristöämme, sillä kalenterin sivuilta löytyy m.m. seuraavia muistiinpanoja:

  • Pääsiäisviikolla oli 1.4. kuulimme uuden konttorinhoitajamme ensitervehdyksen "Meillä Haapamäellä...". V.a. konttorinhoitajana alkuvuoden toiminut O. Rastas luovutti tällöin postitalon päällikkyyden konttorinhoitaja Y. Pöyhöselle ja väliaikaisuuden kausi muuttui normaaliksi työrytmiksi myös talomme "kansliaosastolla".

  • Kuvassa​ Olavi Rastas.

  • Virkanimityksiä - merkittäviäkin - tapahtui vuoden aikana myös postimiesten joukossa, mutta palaamme niihin jälempänä lähemmin. Sen sijaan työolosuhteisiin vaikuttaneista tapahtumista voidaan mainita:

  • toisen leimauskoneen saaminen toukokuun lopulla ja

  • kirjeiden niputuskone, joka tuli kuluvan tammikuun alussa.

  • Lähtevän kirjelajitteluosaston siirtäminen entiseen varastohuoneeseen oli epäilemättä huomattavin järjestelytoimenpide kertomusvuoden aikana.

  • Kalustotäydennyksestä puhuttaessa ei voida myöskään unohtaa tehokkaita työkohdevalaisimia, joita tosin on vain rajoitettu määrä toistaiseksi sen paremmin kuin liikuteltavia lastaushyllyköitä, joista saadut kokemukset ovat hieman ristiriitaisia.

  • Konttorin autokalusto on niinikään läpikäynyt uudistuksia, kuten sivuovisen "Renun" saaminen Kuusankosken ajoon.

  • Suuri yleisö on sen sijaan saattanut havaita vain pari "komistusta" Kouvolan postin vaiheilla. Toinen näistä on Plh:n Postiosaston väen väkisin lahjoittama kauniin keltainen mopedi ja

  • toinen on - mikäs muu - yleisöhallin muhkea palmu, joka ylväänä seisoo osastomme edellisen sihteeri-rahastonhoitaja K.A. Nuorivuoren valmsitaman jalustan päällä.

Kalustomäärärahojen viipymisen vuoksi ei konttorimme yhteyteen perustettu ensiapuasema ole vielä päässyt aloittamaan toimintaansa toimintaansa vaikka sen vastaavaksi hoitajaksi kiinnitetty terveyssisar valitti jo marraskuussa. Kuvassa terveyssisar Sisko Mäenpää ja postimies Raimo Rautjärvi​.

Lastauslaiturin jatkeeksi suunniteltu kattolippa voidaan myöskin läpihuutojuttuna kirjata kertomusvuoden asioihin, sillä tähän rakennustyöhön liittyviä arkkitehdin piirustuksia nähtiin konttorinhoitajan kainalossa vuoden loppupuolella.

Merkittävin ja vaikutukseltaan ehkä kauaskantoisin arvotapahtuma sattui kuitenkin vuodenvaihteessa, jolloin konttorimme 1.1.1962 lukien korotettiin virallisesti 1 lk ap konttoriksi, johon luokituspisteet olisivat antaneet mahdollisuuden jo varhemminkin.

Edellä ylimalkaisesti kosketeltuihin yleis- ja paikallisluontoisiin taustatapahtumiin nojautuen voimmekin jo syventyä oman osastomme työn tarkasteluun, kuten vakiintunut tapa näin vuosikokouksessa edellyttää.

Myöhästynyt toimintavuosi aloitettiin juhlien

Erinäisistä tilinpidollisista asioista johtuen voitiin viimekertainen vuosikokous pitää pahasti myöhästyneenä vasta maaliskuun 15 päivänä, joten nyt tarkastelun alaisena oleva toimintakausi jäi sääntömääräistä lyhyemmäksi.

Eräiden osastomme jäsenten taholta tulleen (Raimo Havasaran ja Wiljam Nuorivuoren) suullisen ja sittemmin kirjallisen esityksen pohjalta päätti silloinen osaston toimikunta ryhtyä välittömästi toimenpiteisiin hankkiakseen elokuun 20 päivänä v. 1960 täysinpalvelleena eläkkeelle siirtyneen 2 lk postimiesten esimies Emil Loikalan muotokuvan sopivalle paikalle työsalin yhteyteen sijoitettavaksi. Tämän onnistuneen muotokuvatutkielman paljastaminen tapahtui sitten e.m. vuosikokouksen yhteydessä niin kuin kaikki hyvin muistamme ja oli omiaan antamaan tilaisuudelle juhlavan sävyn. Emil Loikalan 16 vuotta kestänyt esimieskausi Kouvolan postikonttorissa ja täsmälleen saman pituinen puheenjohtajan toimikausi osastomme piirissä tuli tällä tavoin pysyvällä tavalla arvostetuksi. (Haluankin tässä yhteydessä vielä lausua Emil Loikalalle osaston parhaat kiitokset menneistä vuosista.)

Runsaat kaksi kuukautta myöhemmin eli helluntaiviikolla toukokuun 25 päivän iltana oli osastomme jäsenistö jälleen juhlamielin koolla. Ansiokkaan kunniapuheenjohtajamme Einari Vierulan muotokuva paljastettiin tällöin osastomme uudessa kokoushuoneessa ja samassa tilaisuudessa kiinnitettiin Emil Loikalan rintapieleen liittotoimikunnan osastomme esityksestä myöntämä Suomen Postimiesliiton hopeinen ansiomerkki n:o 72. Itse kunniavieraiden lisäksi nähtiin tilaisuudessa kutsuvieraina konttorinhoitajat Y. Pöyhönen ja O. Rastas sekä Kuusankosken ja Voikkaan osastojen edustajina puheenjohtajat Unto Kajander ja Eino Anttila. Kun tästä niinkuin edellisestäkin osastomme perhepiirin merkkitapahtumasta on ollut laajempi selostus Postimies-lehdessä, niin emme tässä yhteydessä niihin pitemmälti puutu. Riittää kun todetaan, että osastomme on näissä toiminnossaan ollut yhtenä miehenä mukana ja siten antanut vakuuttavan näytteen rakentavan yhteishengen merkityksestä. (Sinulle Isukka saanen niinikään esittää vielä osastomme vilpittömät kiitokset menneistä, joskus vaikeistakin vuosista.)

Kesäkotia rakentamaan

Viime vuosikokouksen antamissa velvoitteissa vielä pysyäksemme astuu tällöin etualalle jo vuosia kytenyt tavoite oman kesänviettopaikan aikaansaamisesta osastomme jäsenkuntaa varten. Tästä mieliä kiehtovasta ajatuksesta keskusteltiin silloin - vuosi sitten - varsin vilkkaasti ja velvoitettiin vastavalittu toimikunta asiaa edelleen kehittelemään. Kesämökkihanke olikin leimaa-antavana osastomme kaikelle toiminnalle kevään ja alkukesän ajan. Asiasta keskusteltiin kaikissa osaston ja toimikunnan kokouksissa, mutta vielä enemmän siitä puhuttiin päivittäin työpaikalla, jossa karttoja leviteltiin kuin konsanaan paremmissakin suunnistuskilpailuissa. Välittömästi olisi ryhdytty myös käytännön toimiin rahavarojen kartuttamiseksi, sillä niistähän tämän luontoisen hankkeen yhteydessä on mitä suurimmassa määrin kysymys. Ensisijalla lienee kuitenkin innostuksen suuruus ja aikanaan tarvittavan talkoohengen sitkeys. Jokatapauksessa osastomme toimeenpani lyhyen ajan sisällä kahdet arpajaiset: "Toukokuun arpajaiset" ja "Kesäarpajaiset", joiden puhdas tuotto nousi yhteensä lähes 40.000 markkaan.

Samoihin aikoihin otettiin osaston taholta ulkopuolelta saadun vihjeen perusteella tunnustelukosketus Metsähallinnon paikalliseen piiriviranomaiseen ja näin tuli konttorimme postimiesten "ohjaustauluun" suurin kirjaimin uusi paikannimi SUOLAJÄRVI, joka hetkessä iskostui meidän itse kunkin ajatuksiin suurena tulevaisuuden lupauksena.

Kesäkuun 27 päivänä suoritettiin sitten ensimmäinen maastotiedustelu (Harjun ja Verlan postiasemien tarkastuksen yhteydessä), joka antoisuudellaan yllätti retkeen osallistuneet. Suolajärven polvekkeisten hiekkarantojen houkutus kävi vastustamattomaksi.

Kolme päivää myöhemmin eli 30.6. pistäytyi ohikulkumatkalla ollut Plh:n Huoltotoimiston osastosihteeri V. Koskela konttorissamme ja tämä käynti vaikutti sitten ratkaisevasti rantapalstahankkeen hakeutumiseen uudelle, nykyiselle pohjalle, joka Kouvolan plk:n henkilökunnan Kesäkotiyhdistyksen muodossa sisällyttää itseensä myös konttorimme virkailijakunnan. Plh:lta luvattujen avustusmäärärahojen suuruus oli yksinomaisena syynä e.m. ratkaisuun, jota sittemmin on, kenties aivan aiheetta, ennätetty jo hieman katuakin. Mitään harmittelun aihetta ei vielä kuitenkaan ole esiintynyt, pikemminkin päinvastoin, joten on syytä suhtautua tapahtumain kulkuun täysin rauhallisin mielin ja valmistautua tulevan kesän aikana ajankohtaisiksi tuleviin talkooretkiin.

Sivuhyppäyksenä tulkoon mainituksi, että samaiseen osastosihteeri Koskelaan oli osastomme taholta otettu yhteyttä toisten asioitten tiimoilta jo keväällä ja tällöin alustavasti sovittu hänen Kouvolan vierailunsa ajankohdaksi syys-lokakuu. Tarkoituksena oli, että hän tällöin olisi selostanut meille Plh:n huoltotoimiston toimintaa ja esittänyt joitakin lyhytfilmejä. Nän sitten tapahtuikin, niinkuin hyvin muistamme, Kesäkotiyhdistyksen syksyisen yleisötilaisuuden yhteydessä.

Mieltä rohkaisevan runsas ei ollut sen osanottajain määrä, joka viime elokuun 2 päivän iltana kokoontui perustamaan e.m. Kesäkotiyhdistystä. Virkailijakunta loisti vähälukuisuudellaan, mutta vastapainoksi heidän aktiivisemmat ja toimekkaammat edustajansa olivat saapuvilla. Voidaankin todeta, että apulaiskonttorinhoitaja Olavi Rastaan ja ekspeditööri Seppo Vierulan mukanaolo sekä Radansuun lomakodista pistäytymiskäynnille saapuneen osastosihteeri Veikko Koskelan taustatuki muodostivat yhdessä sen perustan, jonka varaan me postimiehet omalta osaltamme uskalsimme ryhtyä kesämökkisuunnitelmaamme toteuttamaan. Kesäkotiyhdistyksen ensimmäisen johtokunnan kokoonpano, joka sittemmin pidetyssä vuosikokouksessa ei sanottavammin muuttunut, jo osoittaa, että kysymyksessä on eräänlainen osastomme sisaryhdistys, siitäkin huolimatta, että mukana on muutama virkailijapuolen edustaja. Onhan Kesäkotiyhdistyksen puheenjohtaja Yrjö Suuronen myös osastomme varapuheenjohtaja ja osastomme edustus e.m. yhdistyksen johtokunnssa on myös lukumääräisesti varsin vankka.

Näin tuli kesämökkihanke ja todennäköisesti sille suureksi eduksi, keskitetyksi määrätylle toimikunnalle - jos niin voidaan sanoa ja osaston toimikunta vapautui, ainakin näennäisesti, hoitamaan lähinnäsen omaan toimintapiiriin kuuluvia päivänkysymyksiä, joista niistäkään ei ole puutetta ollut, kuten täällä olevat hyvin tietävät.

Joutopaperin lastauspalkkiokysymys edelleen avoinna

Kokouksessaan toukokuun 25 päivänä pohti osastomme joutopaperin monivaiheiseen käsittelyyn liittyviä kysymyksiä ja päätti keskustelun tuloksena lähettää posti- ja lennätinhallitukselle kirjelmän, jossa joutopaperin lastaukseen osallistuville Kouvolan konttorin postimiehille esitettiin maksettavaksi erityisenä lastauspalkkiona 50 penniä kultakin tehtaaseen toimitetulta joutopaperikolikolta. Esityksemme käsittely kesti plh:ssa varsin pitkään, sillä vasta myöhään syksyllä tuli konttorinhoitajalle

osoitettu päätös, jossa lyhyesti todetaan, että posti- ja lennätinhallituksella ei ole oikeutta suorittaa erilliskorvausta joutopaperin käsittelystä. Esityksemme on siis saanut torjuvan päätöksen, mutta puheenjohtaja P. Markkolan käsityksen mukaan kannattanee asiaa kaikesta huolimatta edelleen kehitellä jotain toista linjaa käyttäen. Onkin luultavaa, että joutopaperikysymys tulee uudelleen esille vuoden 1962 kuluessa. Todettakoon vain, että vuonna 1960 lastattiin Kouvolassa joutopaperia 131.400 kg ja viime vuonna 146.494 kg, joten lisäys edelliseen vuoteen on ollut 15.400 kg. Kertomusvuoden aikana lastattiin Kouvolassa yhteensä 46 autokuormaa, joista painavin käsitti 4.538 kg.

Ei sittenkään pitkänmatkan mopedisteja

Kouvolan postimiehistä aiottiin syys-lokakuun vaihteessa tehdä pitkänmatkan mopedisteja, mutta osastomme ponnekkaiden toimenpiteiden ansiosta näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Syyskuun 20 päivänä tuli yllättäen tieto, että apulaisjohtaja M. Marttinen postiosastolla oli tehnyt päätöksen, jonka mukaan sunnuntaista 24.9. lähtien perustetaan uusi sunnuntaikuljetus postilinjalla Kouvola - Kuusankoski - Voikka - Kouvola tarkoituksella toimittaa Kuusankosken lähtevä kirjeposti Kouvolan konttorin välityksellä myös sunnuntai-iltaisin yöjuniin. Samalla päätöksessä määrättiin että kuljetuksen hoitaa Kouvolan konttorin postimiehistö ajoneuvonaan laitoksen hankkima mopedi. Tämä potiosaston päätös oli ilmeisessä ristiriidassa Kouvolan konttorinhoitajan ja postitarkastajan p.o. linjaa koskeneisiin esityksiin nähden, sillä niissä ehdotettiin ajoneuvoksi pakettiautoa ja tehtävän hoitoa konttorimme automiehistölle.

Kun tämän 24-26 kilometrin pituisen postinkuljetuslinjan hoitaminen mopediajoneuvolla kylmänä ja sateisena vuodenaikana tuntui suorastaan uhkapeliltä postimiesten terveyttä ajatellen kuin myös liikenteelliset vaarat huomioiden, päätti osastomme ottaa asiaan vastustavan kannan. Tähän vaikutti osaltaan Postimiesliitosta saatu tieto, että sielläkään ei suopein silmin katsota mopedin sijoittamista näin pitkälle postinkuljetuslinjalle. (Sivuhuomautuksena voidaan tässä yhteydessä todeta, että Postimiesliitossa automiehiä edustavalla toimitsija Aikiolla oli ilmeinen pelko siitä, että postimiehet mopedeillaan tulisivat ajan mittaan "syömään" automiehet pois lyhyiltä ja postimäärältään pienemmiltä linjoilta, johon epäilemättä e.m. postiosaston päätös antoi selvän vihjeen.)

Mopoasian merkeissä pidettiinkin 22.9. yleinen kokous, jonka tuloksena päätettiin lähettää postiosastolle julkilausuma, jossa terveydellisiin, liikenteellisiin ja osin teknillisiin seikkoihin vedoten ilmoitettiin hienovaraisesti mutta kyllin selvästi, että Kouvolan postimiehet eivät tule käyttämään mopedia mainitussa tehtävässä. Apulaiskonttorinhoitajan välityksellä saatettiin julkilausuman sisältö jo seuraavana aamuna postiosaston tietoon, jossa kuitenkin ilmoitettiin, että tehtyä päätöstä ei tulla purkamaan. Asia oli siis ajautunut umpikujaan, jossa ainoana valonpilkahduksena oli tieto, että postiosaston johtaja A. Uotila oli lähipäivinä tulossa Kouvolaan muiden asioiden takia. Ajateltiin, että kenties hänen kanssaan saatavalla neuvottelukosketuksella voidaan tilanne jotenkin selvittää tarvitsematta vielä turvautua liiton apuun. 23.9. pidetyssä jatkokokouksessa valittiinkin erityinen neuvottelukunta Uotilan käyntiin silmällä pitäen samalla kun osaston edustajiksi nimetyille annettiin tarpeellisia lisäevästyksiä.

Sunnuntaina 24.9. suoritettiin uudella linjalla ensimmäinen kuljetus, mutta ei suinkaan viime hetkessä Kouvolaan toimitetulla keltaisella mopolla, vaan yksityisautolla. Seuraavana päivänä, maanantaina 25.9. saapuikin johtaja Uotila Kouvolaan ja hän lupasi ottaa osaston edustajat neuvotteluun, Kriitillisestä kellonajasta johtuen joutui allekirjoittanut yksin ilman ennakolta valitun lähetystön tukea edustamaan osastoamme tuossa palaverissa, jossa oli läsnä myös postitarkastaja ja molemmat konttorinhoitajamme. Neuvottelu tapahtui asiallsessa hengessä siitäkin huolimatta, että johtaja Uotila oli Helsingistä lähtiessään saanut sellaisen käsityksen, että Kouvolan postimiehet uhkaavat lakolla. Kenties paikallisten postiviranomaisten tuolloin esittämät osastollemme myönteiset lausumat ja toteamukset vaikuttivat osaltaan siihen, että johtaja Uotila lupasi ottaa asian uudelleen harkittavaksi. Tosin hän korosti, että vasta tehtyä päätöstä on varsin hankalaa ja hieman outoakin mennä heti tuoreeltaan muuttamaan, mutta toisaalta hän myöskin osoitti ymmärtäneensä sen osastomme taholta esitetyn toivomuksen, että mopokysymystä ei tehtäisi postiosastolla arvovaltakysymykseksi, vaan että todelliset asianhaarat sellaisenaan huomioitaisiin.

Luvatun kahden viikon sijasta saimme odottaa lopullista päätöstä runsaan kuukauden, mutta se odottaminen kannatti.

Lokakuun 31 päivänä johtaja Uotila jälleen tuli Kouvolaan seurassaan johtaja O. Saloila plh:n talousosastolta. Tällöin hän kutsui allekirjoittaneen osaston edustajana konttorinhoitajan virkahuoneessa pidettyyn neuvonpitoon, missä hän ilmoitti sillä päivämäärällä muuttaneensa postiosaston aikaisempaa päätöstä siltä osin kun se koskee mopedin käyttöä p.o. postinkuljetuslinjalla. Sen sijaan on mopedia käytettävä paikallisiin kuljetus- ja jakelutehtäviin, kuten pikalähetysten perilletoimittamiseen ja kirjelaatikoiden tyhjentämiseen sikäli kun se näihin tehtäviin soveltuu. Tämän suullisen päätöksen todistajina olivat johtaja Saloila, postitarkastaja Pakarinen ja konttorinhoitajat Pöyhönen ja Rastas. Visainen mopojuttu oli siis vihdoin johtanut osastoamme tyydyttävään ratkaisuun.



Osastomme kanta Virkamiesten Yhteisjärjestöön liittymisestä

Loppukesällä - elokuun 20. päivän tienoilla - tuli osastollemme Joensuun Matkapostimiesosaston lähettämä kiertokirje, jossa mainittu osasto ilmoitti paheksuvansa liittotoimikunnan päätöstä Postimiesliiton liittymisestä Virkamiesten Yhteisjärjestö-nimiseen uuteen keskuselimeen. Samalla joensuulaiset vaativat jäsenäänestyksen toimittamista koko liiton puitteissa.

Kirjelmä käsiteltiin osastomme kokouksessa elokuun 29. päivänä, jolloin yksimielisesti todettiin, ettei meillä ole aihetta yhtyä joensuulaisten näkemykseen, koska siinä selvästi kuvastui tietyt poliittisluonteiset tavoitteet. Sen sijaan saatoimme mielipiteemme julki Postimiesliiton liittotoimikunnalle lähetetyllä pöytäkirjan otteella, josta seuraava lainaus:

"Näin alustetun keskustelun aikana käytetyissä puheenvuoroissa poikkeuksetta todettiin liittotoimikunnan ja liittoneuvoston toimineen liiton jäsenten etujen mukaisesti, vaikkakaan liittotoimikunnan maininta "täysistä valtuuksista" ei tuntunut täysin vakuuttavalta liittomme sääntöihin verrattuna. Käsittäen hyvin sen vaikean tilanteen, jossa liittomme johtoelimet ja toimihenkilöt ovat joutuneet ratkaisunsa tekemään, ei osastomme jäsenkunta halua liittyä siihen joukkoon, joka heittelee kiviä Fredrikinkadulle päin. Muistaen ja tietäen, että muodollisuuksista on tingitty aikaisemminkin tämän laatuisissa ratkaisevissa tilanteissa, ei osastomme pidä sitä sovittamattomana rikkeenä jos kaiken takana ja yksinomaisena pyrkimyksenä on liittomme etujen valvominen tosimielessä. Sen sijaan tulemme tinkimättä vaatimaan, että liiton johto pysyttäytyy irti poliittisesta pelistä ja omistautuu yksinomaan postimieskunnan etujen valvomiseen sekä tämän lisäksi muistaa alleviivaamansa lupauksen Virkamiesten Yhteisjärjestön säilyttämisestä itsenäisenä järjestönä - sikäli kun se liitostamme riippuu. Edellä mainittuun viitaten päätti Kouvolan osasto ymmärtämyksellä suhtautua työrauhaa koskevaan liittotoimikunnan pyyntöön ja liiton johdolle kaiken tukensa antaen toivoo, että myös muut SPL:n jäsenosastot tekisivät samoin."

Saman sisältöisen vastauksen sai liiton puheenjohtaja tiedustellessaan osastomme kantaa kuin varmistusmielessä myöhemmin syksyllä pidetyn tiedotustilaisuuden yhteydessä.

Nyt vuodenvaihteen jälkeen voidaankin havaita, alussa mainittu Joensuun Matkapostimiesosasto on joutunut katumapäälle, koska on lähettänyt liittomme johdolle erityisen kiitoskirjeen palkkauskysymyksen tuloksellisesta hoitamisesta. Tiettävästi myös silloiset julkilausumaintoilijat ja jäsenäänestyksen vaatijat on heitetty yli laidan kuten sanonta kuuluu.



Kouvolan ja ympäristön

Ammatillinen

Paikallisjärjestö

ry. 1961

Suomen työväestön erimielisyydet, jotka vuoden 1961:n kuluessa vain lisääntyivät, näkyivät selvinä myöskin ammattiyhdistysliikkeen piirissä. SAK:n vastainen toiminta, jota johdettiin puoluepoliittisista järjestöistä oli saanut yhä räikeämpiä toimintamuotoja. Siitä huolimatta, vaikka SAK:n hajottaminen oli toisin ajattelevien tärkeimpänä tavoitteena, voimme kuitenkin mielihyvin todeta SAK:n kestäneen työläisten vankkana keskusjärjestönä.

Kuitenkin on todettava, että joidenkin ammatillisten paikallisjärjestöjen kohdalla on tilanne ollut hiukan toinen. Vanhan Kouvolan Ammatillisen Paikallisjärjestön omaksumat puoluepoliittiset menettelytavat, kuten jäsenyyden kieltäminen SAK:n kannalla olevilta ammattiosastoilta, olivat jo pitemmän ajan häirinneet paikkakunnan ammattiosastojen yhteistoimintaa. Tilanteen näin ollen, tuli ajankohtaiseksi pitää paikallisten SAK:n kannalla olevien ammattiosastojen yhteinen tilaisuus, jossa päätettäisiin uuden paikallisjärjestön perustamisesta.

Suomen Rautatieläisten Liiton Kouvolan osasto 72:n toimikunta otti asian hoitaakseen ja k.o. osaston yleinen kokous, joka oli 11.12.1960 käsitteli asian ja teki yksimielisen päätöksen kutsua koolle kaikki Kouvolassa toimivat SAK:hon kuuluvien liittojen osastot, keskustelemaan ja päättämään uuden SAK:n alaisen ammatillisen paikallisjärjestön perustamisesta Kouvolaan.

Paikallisjärjestön ensimmäinen toimintavuosi on ollut aikana, jolloin maassamme käytiin ankaraa kamppailua eri puoluepoliittisten järjestöjen kesken. Kaksien vaalien läheisyys antoi oman leimansa sanomalehdistön sisältöön. Sen laatuisissa työväestön yhteisissä järjestöissä, kuin esim. ammatilliset järjestöt ovat, saattaa esiintyä erimielisyyksiä jäsenistöä koskevista kysymyksistä. Kouvolan ja ympäristön ammatillisen paikallisjärjestön edustajistoon ja työvaliokuntaan kuuluvat toverit ovat kuitenkin säilyttäneet asiallisen, puoluepolitiikasta vapaan, näkemyksen ammattiyhdistysliikettä koskevissa kysymyksissä. Se yhteisymmärrys, mikä yleensä on ollut kaikissa paikallisjärjestön tilaisuuksissa, antaa meille selvän todisteen yksimielisyydestä, järjestömme tarpeellisuudesta ja elinvoimasta.

Uskomme, että paikallisjärjestömme toiminta on ollut työväestön etujen mukaista. Toivomme seuraavine toimintavuosina järjestön yhä kasvavan niin jäsenmäärältään kuin myöskin toiminnaltaan, täyttääkseen yhä paremmin sen tehtävän, mikä ammatilliselle paikallisjärjestölle on asetettu.

 



Kuoppakorotusvirkoja saatiin -

samoin kuin vuoden 1962 n.s. budjettivirkoja

Vielä vuoden lopulla tuli osastomme tarpeellisuus jäsenkuntansa etujen ajajana jälleen selvästi esille. Marraskuun 30. päivänä saapui liiton kiertokirje, jossa ilmoitettiin syksyisten palkkaneuvottelujen tuottaneen postimieskunnalle lukuisasti n.s. kuoppakorotuksia eli useiden postimiesvirkojen kohdalla runsaamman palkankorotuksen kuin mitä kaikille virkamiehille annettu 1. palkkaluokan korotus merkitsi. Olipa uusia virkanimikkeitäkin jouduttu tämän vuoksi nimeämään.

Joulukuun 12. päivänä pitämässään kokouksessa osastomme käsitteli uusien kuoppakorotusvirkojen saantimahdollisuuksia ja perusteellisen pohdinnan jälkeen päätti osastomme lähettää Postimiesliitolle yksityiskohtaisesti perustellun anomuksen, joka sisälsi seuraavat vaatimukset:

  • vähintään kaksi 4 pl postimiesten esimiehen virkaa,

  • vähintään kaksi ylipostimiehen virkaa ja

  • vähintään kaksi kymmenen postimies yp. virkaa

Tämä osastomme esitys tarkoitti käytännössä sitä, että konttorimme kahdessatoista ylipostimiehen virasta olisi kaksi muutettava 4 pl postimiesten esimiehen viraksi, edelleen konttorimme neljästätoista postimiehen virasta olisi kaksi muutettava ylipostimiehen viraksi ja edelleen konttorimme neljästätoista postimiehen virassa olisi kymmenen muutettava postimies yp viraksi.

Luottaen mielessämme asiallisiin perusteluihin anoimme kutakin uutta virkaa yhden enemmän kuin mitä prosentuaalinen suhdeluku olisi edellyttänyt, varsinkin kun m.m. esimiesvirkojen määrässä todettiin konttorimme olevan heikommassa asemassa kuin eräät muut vastaavan kokoiset tai pienemmätkin toimipaikat.

Samalla esitimme valtion vuoden 1962 talousarvion puitteissa tapahtuvien virkojen vakinaistamistoimenpiteisiin viitaten (liiton kiertokirje n:o 32/61), että ainakin toinen konttorimme kahdesta ylimääräisestä autonkuljettajan toimesta olisi tässä yhteydessä vakinaistettava.

Jos silloin olisimme tieneet, että postipuolella oli peräti 203 ylimääräistä autonkuljettajan tointa odottamassa vakinaistamista, niin tuskin olisimme edes vakavasti ajatelleetkaan oman esityksemme tekemistä. Mutta onneksi emme tienneet ja tulos oli myönteinen.

Edellä selostetun vakanssiesityksen antamaan tulokseen voi osastomme olla suurinpiirtein tyytyväinen. Konttorimme sai vuodenvaihteessa tapahtuneessa virkojen jaossa yhden 4 pl postimiesten esimiehen viran, yhden ylipostimiehen viran ja yhdeksän postimies yp virkaa samalla kun toinen ylimääräinen autonkuljettajan toimi muuttui vakinaiseksi viraksi. Lisäksi saimme 1.1.1962 lukien uuden vakinaisen postimiehen (sp) viran vastaavan ylimääräisen toimen siirtyessä muuanne.

Tätä kirjoitettaessa on edellä mainitut uudet kuoppakorotusvirat jo myöskin käytännössä jaettu konttorinjohdon ja osastomme edustajien välisen neuvottelun perusteella. Niinpä konttorin esitys plh:lle sisältää tältä osin seuraavaa:

  • 4 pl postimiesten esimieheksi Tauno Leinonen

  • ylipostimieheksi Eino Eskola

  • postimieheksi yp Leo Savolainen, Oiva Alho, Pekka Karjalainen, Veli Leinonen, Yrjö Suuronen, Pauli Raunio, Matti Ojala, Heikki Topo, Raimo Rautjärvi

Siitä huolimatta, että vakanssiesityksemme ei johtanut aivan 100-prosenttiseen tulokseen, niin joka tapauksessa saimme viimeistä piirtoa myöten sen ja osin vähän runsaammankin määrän virkoja, kuin mihin todellisuudessa olimme oikeutetutkin. Esityksessämme oli sikälikin hyötyä, että meille kuuluvia virkoja ei vahingossakaan päässyt livahtamaan toisten toimipaikkojen hyväksi. Valitettavasti vain 4 pl esimiesvirkojen kohdalla ei tarvenäkökohta perusteluamme ole lainkaan huomioitu. Mainittakoon, että konttorinhoitajan virkaesitys postiosastolle oli virkojen lukumäärin nähden täysin yhtäpitävä kuin oma esityksemme liitolle ja perustelutkin olivat tiettävästi samansisältöiset.

Maininnan ansaitsee myös se tosiseikka, että ilman Postimiesliiton tarmokasta esiintymistä ei konttorimme olisi saanut e.m. vakinaista autonkuljettajan virkaa, josta apulasjohtaja M. Marttinen jo ennätti lähettää konttorinhoitajallemme kielteisen päätöksen, mutta joutui sen välittömästi perumaan.

Postimiesten virassa ylenemismahdollisuuksiin ei ole ollut moneen vuoteen havaittavissa näin suurta edistystä, kuin mitä edellä kosketeltu kuoppakorotusoperaatio "pitkäpiimäisyydestään" huolimatta antoi. Kun lähes samanveroinen joukkoylennys tapahtui viimeksi vuonna 1955, niin voitanee olettaa, että seuraavan kerran postimiesten virkoja ja palkkausta radikaalisemmin kohennetaan joskus 1960-luvun lopulla eli 6-7 vuoden väliajan kuluttua.

Kiistämätön ansio nyt saavutetuista eduista lankeaa oman liittomme ohella Virkamiesten Yhteisjärjestölle, jolle alempipalkkaisten virkamiesten Yhteisjärjestölle, jolle alempipalkkaisten virkamiesten asiat näyttävät olevan tärkeimpiä kuin aikanaan SAK:lle.

Yhdistystoimintaa

Osastomme puheenjohtajana on kertomusvuoden aikana toiminut Raimo Havasara ja toimikunnan jäseninä Yrjö Suuronen, Matti Laine, Teuvo Muona, Matti Ojala, Pertti Karjalainen ja Reijo Oksanen, sekä varajäseninä Pekka Karjalainen ja Oiva Alho.

Keskuudestaan valitsi toimikunta osaston varapuheenjohtajaksi Yrjö Suurosen, sihteeri-rahastonhoitajaksi Matti Laineen ja luottamusmieheksi Matti Ojalan, joka on myös hoitanut osaston opintoasiamiehen toistaiseksi vielä olemattomia tehtäviä.

 

Kertomusvuoden aikana pidettiin osaston kokouksia yhteensä viisi, nimittäin 25.5., 29.8., 22.9., 23.9. ja 12.12. Lisäksi järjestettiin puheenjohtaja Paavo Markkolan vierailun yhteydessä tiedoitustilaisuus, joka pidettiin postikonttorilla 25 päivänä lokakuuta.

Mainita voidaan myös 21.11. lähinnä kantomiehistölle tarkoitettu keskustelutilaisuus, jonka aiheena oli ryhmäristisiteet ja osoitteettomat sanomalehdet.

 

Toimikunta kokoontui vastaavana ajankohtana kahdeksan kertaa eli 21.3., 11.4., 27.4., 15.5., 29.5., 23.10., 30.11. ja 26.1.-62. Mainittakoon, että eräskin "konsultaatiokokous" on pidetty keskellä yötä alkaen kello 1.15.

Osaston kokoushuoneeseen on saatu - kiitos konttorinjohdon myötämielisyyden - erilaisia toimistokalusteita kuten arkistokaappi ja kirjoituskone pöytineen ja tuolineen. Vanha ja perinnerikas vanerikirstu, joka symbolisoi osastoamme vuosikymmenien ajan, on näin ollen voitu siirtää varastohuoneen rauhaan.

 

Alkukesästä oli tarkoituksena järjestää postimiehille ja heidän perheenjäsenilleen viikonloppuretki Postimiesliiton Mäntsälässä sijaitsevaan Suvirannan lomakotiin, mutta sopivan retkipäivän löytäminen tuotti niin suuria vaikeuksia, että suunnitelmasta sillä kertaa luovuttiin. Toivottavasti retkihanke voidaan toteuttaa kuluvan vuoden aikana, sillä onhan Suviranta sentään suhteellisen lähellä meitä.

 

Osaston toiminnalle oli leimaa-antavana arpajaisten pito, sillä järjestettiinhän vuoden aikana peräti kolmet arpajaiset. "Toukokuun arpajaisissa" oli myytävänä 99 arpaa, "Kesäarpajaisissa" peräti 300 ja kuluvan vuoden puolella pidetyissä "Puutarhatuoliarpajaisissa" samoin 300 arpaa, jotka kaikki myytiin lyhyessä ajassa loppuun ja pääasiassa oman talon väelle. Arpajaisten puhdas tuotto kohosi n. 45.000 markkaan, mikä summa tultanee käyttämään kesänviettopaikan hankintaan Kouvolan plk:n Kesäkotiyhdistyksen myötävaikutuksella. Erittäin mieluista on todeta, että m.m. Kuusankosken postimiehet ottivat myydäkseen meidän arpojamme huomattavan määrän.

 

Muista osaston toimenpiteistä mainittakoon vielä yhdistysrekisterin saattaminen ajan tasalle osastoamme koskevien tietojen osalta ja että osastomme on liiton avustuksella antanut arvokasta apua konttorinhoitajan lisämiesanomuksille, minkä seurauksena konttorimme sai sisäänvedettyjä ylimääräisen postimiehen toimia takaisin peräti neljä kappaletta, nimittäin 1.3. lukien kaksi ja 1.11. lukien toiset kaksi.

 

Liiton puitteissa tapahtuvaan kurssitoimintaan ei osastomme piirissä ole vuosiin kiinnitetty vähäisintäkään huomiota - mikä välinpitämättömyydestä kielivä seikka on tässä yhteydessä noloutta tuntien tunnustettava. Kun SAK-laisuus ei enää ole esteenä, niin voidaan täydellä syyllä olettaa tämän epäkohdan poistuvan läpi vuosien aikana.

 

Myönteisen kehityksen alkumerkkinä voidaan mainita Raimo Havasaran osallistuminen Vihdin Tervalammella huhtikuun 17-20 päivinä järjestetylle Postimiesliiton toimitsijakurssille.

 

Osaston kokoushuoneena toimivaan kantomiesten kahvihuoneeseen saatiin osaston toimesta järjestetyksi kahvinkeittomahdollisuus, jota mieluisalla tavalla täydensi Jaakko Mäenanttilan lahjoittama kahvipannu, arvoltaan 1.370 markkaa. Osaston sihteeri Matti Laine puolestaan harrasteli keittotarvikkeita varten käytännöllisen keittokaapin.

Suoritetut liiton toimiksiannot

Oman toimintansa ohessa on osastomme joutunut huolehtimaan myös eräistä Postimiesliiton toimeksiannoista. Postimiesten Lepokodin kannatusyhdistyksen kirjeensulkijamerkkejä rahastettiin 14.000 markan arvosta, Postimiehen elo-syyskuun numerossa olleita ilmoituksia perittiin 49.000 markan edestä ja vuoden 1962 Postimieskalenressien myynti sen sijaan jäi vähäiseksi johtuen lähinnä suruadressien painoksen loppumisesta.

Kevättalvella tapaturmaisesti kuolleen kajaanilaisen postimies Pauli Kuittisen perheen hyväksi pystyi osastomme lähettämään keräystuloksenaan 4.500 markkaa.

Suhdetoimintaa

Kun menestyksellisen yhdistystoiminnan vaatimuksena on hyvät ja luottamukselliset suhteet jäsenkunnan keskuudessa kuin myös toisiin vastaaviin yhdistyksiin, laitoksen ylempiin viranomaisiin sekä ulkopuoliseen ympäristöön, lähinnä liikemaailmaan, on osastomme taholta pyritty tekemään asian hyväksi edes jotakin. Tällöin voidaan mainita onnittelu- tai tervehdyskäynnit jäsenten luo merkkipäivän, sairauden t.m.s. seikan johdosta, samoin konttorinjohdon ja naapuriosastojen edustajien kutsuminen eräisiin osaston tilaisuuksiin.

Aikaisemmasta tavasta poiketen lähetti osasto kolmisenkymmentä joulutervehdystä niille tahoille, joista osastomme on kuluneen vuoden aikana saanut osakseen ymmärtämystä, myötämielisyyttä tai suorastaan taloudellista tukea.

Postiosaston johtaja asessori Armas Uotila muisti osastomme seuraavansisältöisellä joulutervehdyksellä: "Kiittäen kuluneesta vuodesta toivotan rauhallista joulua ja onnekasta uutta vuotta".

Erikoismaininnan ansaitsee kouvolalainen johtaja Vesa Harsi, joka ilman minkäänlaista korvausta piti meille kaksi mielenkiintoista elokuvanäytöstä.

Postimies huomioi Kouvolan

Liittomme äänenkannattajana kerran kuukaudessa ilmestyvä Postimies-lehti tarjosi kuluneen vuoden aikana kiitettävässä määrin palstatilaansa osastoamme koskeneille kirjoituksille ja valokuville, kuten seuraavasta luettelosta ilmenee:

  • Kaarlo Nuorivuori 50-vuotias + kuvam

  • Joutopaperi valokeilassa + neljä kuvaa

  • Juhlava vuosikokous Kouvolassa + kuva

  • Veteraanijuhla Kouvolassa + neljä kuvaa

  • Kesäkotiyhdistys perustettu Kouvolaan + kuva

  • Risteyksen risahtelua, pakina

  • Markkola maakunnassa

  • Risteyksen risahtelua, pakina

Lisäksi oli toukokuun numerossa Raimo Havasaran selostus "Alkeita ahmimassa Tervalammella" + viisi kuvaa.

Virkanimitykset osaston jäsenistön keskuudessa

Kertomusvuoden aikana tapahtui konttorissamme seuraavat jäsenkuntaamme liittyvät virkanimitykset:

  • 3 pl postimiesten esimies Wiljam Nuorivuori nimitettiin 2 pl postimiesten esimieheksi 1.5. lukien.

  • ylipostimies Kaarlo Nuorivuori nimitettiin 3 pl postimiesten esimieheksi 1.1. -62 lukien,

  • ylim. autonkuljettaja Väinö Paasonen vakinaiseen autonkuljettajan virkaan 1.4. lukien,

  • ylim. postimiehet Matti Laine ja Eero Koskinen nimitettiin postimiehiksi (ap) 1.5. lukien ja

  • Raimo Saarinen, Jaakko Mäenanttila ja Pertti Leinonen saivat määräyskirjan ylim. postimiehen toimeen 1.1.-62 lukien.

Samalla kun esitämme heille osaston parhaat onnittelut voimme tyydytyksellä todeta, että ulkopuoliset hakijat eivät päässeet "sotkemaan" jäsentemme ylenemismahdollisuuksia.

Jäsenmäärässä lisäystä

Tyydytyksellä voimme havaita myös sen mieluisan tosiasian, että osastomme jäsenmäärässä on vuoden aikana tapahtunut selvää lisäystä.

  • 1.4. lukien liittyi Arvo Kallio Elimäeltä, ja

  • 1.12. lukien Pekka Kiilavirta, Pertti Leinonen, Raimo Saarinen, Reino Nieminen ja Kari Karsikas.

  • Samoin 1.12. lukien siirtyi Alpo Laurila Helsingin osastosta takaisin Kouvolan osastoon.

  • Vuoden vaihteessa 1.1.-62 lukien liittyi entisiin tehtäviinsä palannut Eino Eskola jälleen osastomme jäsenjoukkoon.

  • Miinuspuolelle on kuitenkin kirjattava Veikko Kaarannon yllättävä eroaminen vuoden lopussa.

Jäsenmäärä, joka kertomusvuoden alussa oli 38, kasvoi siis vuoden aikana 7 jäsenellä eli 45 jäseneen. Ammatillinen valveutuneisuus onkin Kouvolan postimiesten keskuudessa nykyisin varsin korkealla tasolla, ollen järjestäytyneisyys n. 98 prosenttia postimiesten kokonaisvahvuudesta. On vain muutaman vuoden kysymys kun saamme kaksi edustajaa Postimiesliiton liittokokouksiin.

Yhteenveto kuluneesta vuodesta

Huomioiden katsauksen sisältämät tapahtumat ja toimenpiteet sekä toisaalta osaston tilikertomuksen sisältämät rohkaisevat numerotiedot, voitanee hitoriaan siirtynyttä osastomme 46. toimintavuotta pitää ainakin tyydyttävän tuloksellisena, joskin monta tähdellistä asiaa, kuten joutopaperin lastauspalkkiokysymys, odottaa yhä ratkaisuaan.

 

Kouvolassa, helmikuun 5 päivänä 1962

SPL:n Kouvolan osasto r.y:n toimikunta

Psta Raimo Havasara


RAIMO HAVASARA syntyi 14.11.1926.

Hän liittyi osaston jäseneksi 1.3.1956 ja osaston puheenjohtajaksi hänet valittiin vuosiksi 1960–1965. ​

  • Osaston luottamusmiehenä hän toimi vuosina 1957–1959.

  • 1963–1966 Raimo Havasara oli Postimiesliiton liittovaltuuston jäsen.

  • Kunnallisessa luottamustoimessa postimiesten esimies Raimo Havasara (SDP) toimi Kouvolan kaupungin valtuustossa vuosina 1965–1966.

  • 10.10.1965 osaston 50 vuotisjuhlassa liiton puheenjohtaja Paavo Markkola luovutti Raimo Havasaralle liiton hopeisen ansiomerkin.

  • Työstään Postiliiton hyväksi hänelle luovutettiin liiton hopeinen ansiomerkki ammattiosaston 50- vuotisjuhlassa 1965

  • Inkeroisten posti – ja lennätinkonttorin esimieheksi hänet nimitettiin 1965 ja Helsingin postikonttoriin vuonna 1967.

  • Virkavapaana hän oli 1.8.1966 lähtien hänen toimiessa VY:ssä.

 

Vuosina 1961–1965 Raimo Havasara oli osaston pyrstötähti ja Ramilla hallussaan oli toimittajan tietopankki. Vuodesta 1951 lähtien hän oman toimensa ohella kirjoitti sanomalehtiin. Hän opasti, koulutti ja hankki ammattiosastolle ensimmäisen monistuskoneen. Hänen tekemänsä monisivuiset osaston toimintakertomukset huokuivat suurta ammattitaitoa ja asioihin perehtymistä. Postimies-lehden avustajana hän aktiivisesti toi postilaisten tietoon Kouvolan osaston asioita, tarinoita juhlista vaatimuksiin työolosuhteiden korjaamiseksi.. Myös reportaasit Postimies-lehdessä eri osastojen toiminnasta ja osastojen kotipaikkakunnista olivat Raimon kynästä lähtöisin.

Kokouksessaan 3.6.1966 valitsi Virkamiesten Yhteisjärjestö (VY) ry:n hallitus valitsi Raimon järjestön toimitsijaksi. Tästä tehtävästä hän siirtyi 43 vuotiaana, helmikuusta 1970 lähtien, Postin huoltotoimiston piirihuoltajaksi. Huoltotoimistossa hän hoiti työturvallisuus- ja työsuojelu asioita. Raimo Havasaran viimeinen esiintyminen osaston tilaisuudessa oli osaston vuosikokouksessa 15.1.1976. Piirihuoltaja Raimo Havasara esitti kokouksessa katsauksen Postin huoltotoimiston toimintaan ja vastasi hänelle esitettyihin kysymyksiin. Tilaisuudessa kiitoksena työstä osaston hyväksi hänelle ojennettiin osaston viiri, Matti Ojalan ja Yrjö Suurosen pitäessä luovutuspuheet. Raimo Havasara kuoli vuonna 1988.


 

©2017 Raimo Heikkilä - suntuubi.com