Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Raimo Heikkilä

1965 Juhlaistunnossa vas. ylärivi: Uuno Jattu, Ensio Ripattila, Pekka Häkämies, Veli Leinonen, Aimo Tylli, Matti Jaakkola, Niilo Puolatie, Erkki Mykkänen, Matti Ojala, Risto Marttila, Pertti Karjalainen ja Leo Savolainen. Eturivissä vas. Alpo Immonen, Yrjö Suuronen, Raimo Havasara, Bruno Laitinen, Matti Laine, Viljam Nuorivuori, Kari Himanen ja Pauli Raunio.


Postiliiton Kouvolan osasto r.y:n toimintakertomus vuodelta 1965 (31.1.1965 - 23.1.1966)

Yleistä

Ammatillinen järjestötoiminta on luonteeltaan edistyksellistä toimintaa, joka pyrkii kehittämään vallitsevia työoloja kulloistakin tilannetta ja tarvetta vastaavaksi. Se ei hyväksy paikalleen pysähtymistä tai jälkeen jättäytymistä vaan ainoastaan eteenpäin menemisen halun. Ammattiliitot ja keskusjärjestöt tavoittelevat alati uusiin vyörytyksiin valtakunnallisella sektorilla ja paikalliset ammattiosastot samaan päämäärään omilla toimialueillaan. Niinpä myös oma Postiliittomme on omatoimisesti että Virkamiesten Yhteisjärjestön (VY) r.y:n avustamana pyrkinyt kertomusvuoden kuluessa monella tavoin turvaamaan ammattikuntamme taloudellista asemaa ja sosiaalista turvallisuutta unohtamatta seitsentuhantisen jäsenjoukon henkisten voimavarojen kartuttamistakaan. Samaan tapaan, joskin vain pienoiskoossa ja paikallisluontoisiin asioihin paneutuen on Postiliiton Kouvolan osasto r.y. pyrkinyt pysymään rattailla mukana. Vaikeaa se ajoittain on ollut ja putoamisisakin on ehkä tapahtunut - se on toki rehellisesti myönnettävä - mutta kokonaiskuva lienee sittenkin myönteinen kuten jälempänä saatamme havaita.

Kulunut vuosi oli osastollemme varsin merkittävä ajankohta, sillä taittuihan tällöin, tarkalleen sanottuna 5.10.1965 puolivuosisatainen toimntataival ja pääsimme siten miehen ikään ehtineiden perusosastojen joukkoon ja asemamme maakunnan keskeisimpänä postimiesyhdistyksenä entisestään vahvistui iän patinaan liittyvällä arvonannolla.

Yleissilmäys liiton saannoksiin, koska ne heijastuvat suoraan osaston toimintakenttään ja tavoittavat jokaisen jäsenen

Ennenkuin siirrymme yksityiskohtaisemman tarkastelemaan osastomme asioita kuluneen vuoden osalta, niin lienee paikallaan suorittaa pikainen yleissilmäys liiton piirissä vastaavana aikana esiintulleisiin kysymyksiin ja niiden ratkaisuihin, koska niillä on "ohjaava" merkitys perusosastojen toiminnassa ja jäsenistön mielialan muodostajana. Tässä yhteydessä onkin aiheellista korostaa, että Suomi-nimisessä hyvinvointivaltiossa hallitusviranomaiset vahvemman oikeudella sanelevat tärkeimmät neuvottelupäätökset, jotka tästä syystä eivät läheskään aina tyydytä ammattiliittojen jäsenkuntaa. Viime aikoina ohjaksia hallussaan pitänyt talonpoikaishallitus on suorastaan määrätietoisella tarmolla pyrkinyt jarruttamaan ammatillisten taistelujärjestöjen edistyspyrkimyksiä, jolloin valtion virkamiehiä edustavat järjestöt ovat sitkeimmin joutuneet kamppailemaan vastarinnan edessä, jopa suorastaan puolustamaan nykyisiä asemiaan kuristusyrityksiltä. Täällä maakunnassa ei tätä hankalaa olotilaa jakseta aina muistaa kun taustatekijöitä tarkemmin tuntematta päästämme moiteryöpyn valloilleen, mutta niin kai loppujenlopuksi pitää ollakin, sillä sanoohan sananparsikin, että tyytymättömyys on kehityksen äiti. Vuoden 1965 tapahtumiin voidaan tyytymättömyyden tai hyväksymisen tuntein kirjata m.m. asioita:

  • Valtioneuvoston asettaman n.s. eläkeikäkomitean mietintö valmistui vuoden alkupuolella ja sen mukaan kiinteiden toimipaikkojen postimiehet ja postinkantajat pääsisivät eläkkeelle 61-vuotiaina eläkeiän ollessa nykyisin 63 vuotta ja vastaavasti eroamisikä alentuisi 67 vuodesta 65 vuoteen. Samat ikärajat koskisivat myös henkilö- ja pakettiautojen kuljettajia, mutta autonasentajien kohdalla eläke- ja eroamisikärajat pysyisivät ennallaan eli 63 ja 67 vuoden puitteissa.

  • Vapaa-ajan tapaturmavakuutuksena meille tarjottu Postiliittovakuutus on korvausten osalta hivenen parantunut - tai oikeammin sanottuna muuttunut entistä edullisemmaksi - mutta vuosimaksu on voitu edelleen pysyttää 8 markassa.

  • Valtion tulo- ja menoarviossa ei kulunut vuosi ollut meidän kannaltamme mitenkään herttainen, sillä talousarvion puitteissa voitiin posti- ja lennätinlaitokseen perustaa vain 5 ylipostimiehen ja 20 postimiehen virkaa, joista osastomme toimialueelle ei riittänyt ainuttakaan. 7 uutta postinkantajan tointa meni niinikään muuanne.

  • VY:n sihteerinä aikaisemmin toiminut Ensio Rantanen - entisiä Hyvinkään postimiehiä muuten - valittiin liiton uudeksi ja samalla neljänneksi toimitsijaksi päätyönään Postimies-lehden toimittaminen ja kurssitoiminnan johtaminen.

  • Virkamiesten Yhteisjärjestö (VY) siirtyi Helsingin Työväentalolta uuteen toimistohuoneustoon Mechelininkadulle.

  • Maalis-huhtikuun vaihteessa liitto räjäytti ilmoille "kantopommin" saattaessaan lehdistön välityksellä kansalaisten tietoon jyrkän vastustavan asenteensa Plh:n suunnittelemaan yhteen kantovuoroon siirtymiskysymyksessä. Tempauksen johdosta tilanne hetkeksi rauhoittuikin. Tämän asian yhteydessä liittomme sihteeri Yrjö Löytönen osoitti Postimies-lehden välityksellä laitoksemme pääjohtajalle laajalti huomiota herättäneen avoimen kirjeensä, jossa kysyttiin, "että onko Herra Pääjohtaja tietoinen..." j.n.e.

  • Kouvolan osaston viime liittokokouksessa tekemän esityksen pohjalta julisti liittotoimikunta perusjärjestön toimihenkilöille toimintakilpailun parhaasta toimintakertomuksesta vuodelle 1965, samoinkuin parhaasta luottamusmiehen selonteosta sekä rahastonhoitajan tehtävien suorituksesta.

  • Menettelytapalaki, ja VY pontevasti vastusti, astui voimaan 1.1.1966. Se merkinnee käytännössä m.m. sitä, että n.s. kuoppakorotuksia ei enää liioin tarvitse odottaa, koska lain edellyttämä virkamiespalkkaukseen varattu vuosimääräraha menee tarkoin yleiskorotuksiin. Laimealla tyydytyksellä voidaan sentään todeta, että VY on yksi niistä neljästä sopimuskelpoisesta järjestöstä, jotka e.m. lain mukaan saavat palkka-asioista neuvotella valtiovallan kanssa.

  • 14.5.65 valittiin liittomme puheenjohtaja Paavo Markkola VY:n sivutoimiseksi puheenjohtajaksi edesmenneen Gösta Widingin jälkeen. Markkolan ohella edustaa liittoamme VY:n hallituksessa sihteeri Löytönen varamiehenään toimitsija Rantanen.

  • Laitoksen palveluksessa olevien autonkuljettajien ajokortin uusimisesta valtion varoin teki liitto esityksen, johon Plh suhtautui myönteisesti, mutta ministeriöstä ei ole vielä päätöstä tullut.

  • Jos valtiovallan asettaman n.s. virkapukuavustuskomitean mietintö toteutetaan, jota tosin liittomme ja VY vastustavat, niin virkapukuasia muuttu tuntuvasti nykyistä huonommalle kannalle. Virkapuku ei olisikaan enää "ilmainen", vaan valtio osallistuisi pukujen perushankintaan ainoastaan 70 prosentilla ja uusintahankintaan 55 prosentilla. Virkamiesjärjestöjen voimakkaasta hanttiinpanosta johtuen ei tätä katalaa suunnitelmaa ei vielä otettu käytäntöön, vaan päinvastoin valtion tämän vuoden (1966) budjettiin on otettu pukuraha entisen suuruisena eli 90 markkana vuodessa.

  • Työaikalisän maksuperusteiden muuttamisesta teki VY uuden esityksen valtiovaranministeriölle, jolloin ministeri Huurtamo oli todennutkin, että maksuperusteissa todellakin kaivataan muutoksia. Samalla VY vaati 1.7.64 - 30.6.65 välisenä aikana säästöön jääneiden määrärahojen nopeata jakamista, mikä tapahtuikin vuoden lopulla 10 prosentin täydennyseränä.

  • Ay-liikkeen yhtenäisyyskysymykseen on liittomme ottanut myönteisen kannan ja liittomme puheenjohtaja onkin ollut sovintoneuvotteluissa mukana alusta alkaen. Hänen käsityksensä mukaan kiista ratkennee vain uuden keskusliiton perustamisen avulla, jolloin SAK ja SAJ lakkaisivat olemasta.

  • Postilaitoksen linja-autoihin myönnettävien vapaalippujen käyttöön on liiton toimenpitein saatu joustavuutta. Lääkärissä käynneille lippuja saa nyt rajoituksetta ja ilman varhaista ennakkotilausta ja loma-ajaksi myönnettyjen vapaalippujen kestoaika on sama kuin loman pituus eikä vain tietyt määräpäivät kuten tähän asti on ollut laita.

  • Liiton esityksistä huolimatta ei Plh järjestänyt viime vuonna postimiesten esimiesten neuvottelupäiviä määrärahan puuttumisen takia. Sen sijaan tänä vuonna toimeenpannaan kahdet neuvottelupäivät, toiset Helsingissä ja toiset Kuopiossa.

  • Liian suureksi paisuneen liittokokousedustajain lukumäärän vähentämiseksi aiotaan keskisuurten osastojen (51-100 jäsentä) edustusoikeutta kaventaa poistamalla toinen edustajapaikka. Samoin esitetään liittokokousten väliaikaa pidennettäväksi nykyisestä kolmesta vuodesta neljään vuoteen ja sen vastapainoksi liittoneuvoston jäsenmäärän lisäämistä nykyisestä 17:sta 25:een. Pääasiallisimpina perusteina muutosesitykseen, joka tulee ensi toukokuussa pidettävän liittokokouksen käsiteltäväksi, mainitaan liittokokouksen järjestelystä liitolle aiheutuva suuri taloudellinen rasitus sekä toimitsijain työrauhan pidentämistarve. Uudessa sääntöluonnoksessa ehdotetaan osastollekin mahdollisuus harjoittaa erilaista liiketoimintaa, mikä tähän asti on ollut kiellettyä.

  • Valtion kuluvan vuoden menoarvioon (vuosi 1966) ei liittomme onnistunut saamaan kuin kourallisen uusia virkoja; nimittäin neljä 2 lk postimiesten esimiehen virkaa! Budjettiesitys on siis liittomme kannalta katsottuna suorastaan kehno.

  • Valtiovallan jyrkän vastustuksen takia oli liiton luovuttava 25 prosentin kiihkeäntyönlisään perusteeneesta ruuhkatyökorvausesityksestään ja tyydyttävä toisella pohjalla tapahtuneeseen ratkaisuun, jossa perusehtona on, että 120 työtuntia on tehty täyteen.

  • Kemin osaston aloitteesta on liitto yhteishankintana välittänyt osastoille kirjoituskoneita, lähinnä osastojen sihteerien käyttöön, jolloin Adler Junior - merkkisiä matkakirjoituskoneita on saatu hankituksi 20 prosentin alennuksella eli 247 markalla yleisen kauppahinnan ollessa 310 markkaa.

  • Hallituksen eduskunnalle jättämä työaikalain muutosesitys lyhyempään työaikaan siirtymisestä vuoteen 1970 mennessä tarkoittaa työaikalain 6 pykälän alaisten virkamiesten osalta sitä, että 3-viikkoisjakson puitteissa saadaan teettää työtä 126 tuntia kunhan se vain seuraavassa jaksossa tasataan 114 tunnin työmäärällä 120 tunnin jaksoksi. Ylityötä voidaan teettää edelleen 36 tuntia, joista ensimmäiset 18 tuntia 50 prosentin korotuksella ja jälkimmäiset 18 tuntia 100 prosentilla korotettuina. Valitettavasti ylityötunnit alkavat vasta 126 tunnin jälkeen, joten tuo 6 tunnin yliliukuma on tehtävä ilman eri korvausta.

  • Aikaisempaan sopimukseen perustuen mutta siitä huolimatta väenväkisin sai liitto vaatia 40 autonasentajan virkasuhteeseen antamista, sillä ministeriö vastustaa asentajien muuttamista virkamiehiksi.

  • Kuluneen vuoden lopussa solmittiin liiton ja Plh:n välillä uusi ryhmäristisidesopimus, josta voidaan sanoa, että se tuli laihanlainen. Vain osoitteettomien sanomalehtien jakelupalkkioon tuli 0,10 markan korotus eli 0,90 mk/kpl. Ryhmäristisiteiden jakeluaikaan saatiin myös selventävä määräys neljästä täydestä arkipäivästä, kun vastaava sanonta oli aikaisemmin "neljä täyttä päivää". Syynä siihen, ettei palkkioita saatu laajemmassa mitassa on ollut se, että Plh joutui 1.10.65 alentamaan aisakkailta perimiään lähetysmaksuja noin 12 prosentilla.

Kuten edellä kosketellusta toimenpideluettelosta ilmenee, niin monta rautaa on Postiliitolla ja VY:llä ollut vuoden aikana tulessa. Läheskään kaikissa tapauksissa ei ole päästy kunnolliseen ratkaisuun neuvottelupöydän ääressä, mutta asian luonteesta johtuen ei myöskään työtaisteluhkaa voida vakavasti ajatella ratkaisuun pääsemisen keinona. On vain neuvoteltava ja jälleen neuvoteltava.

Vuosi 1965 merkitsi Kouvolan osastolle muutakin kuin juhlimista

Päällisin puolin tarkasteltuna näyttää osastomme kertomusvuoden aikainen toiminta kohdistuneen pelkästään 50-vuotisjuhlan viettoon, mutta tosiasiassa näin ei kuitenkaan ole asianlaita ollut. Tietenkin juhlavalmistelut vaativat erikoista huomiota osakseen ja taloudellisisa uhrauksiakin, varsinaista päätehtävää - osaston jäsenten etujen valvomista - ei missään vaiheessa laiminlyöty. Tuloksista voidaan tietysti olla mitä mieltä tahansa, mutta yritetty kuitenkin on.

Kevätpuolen tärkein tapahtuma oli 5-miehisen työntutkija-armeijan lähes viikon pituinen vierailu Kouvolassa. Osastomme taholta alkuunpannun lisämiesanomuksen paikkansapitävyyden selvittäminen oli annettu heidän tehtäväkseen ja osaston jäsenistön keskuudessa seurattiin pelonsekaisella kiinnostuksella, että mitenkähän oikein käy: joudummeko myöntämään anomuksemme aiheettomaksi vai todetaanko se vedenpitävästi perustelluksi. Varmuuden vuoksi päätimme seurata liiton johdon taholta annettua vihjettä ja ohjasimme vieraamme eräänä maaliskuisena iltana Kartanon kabinettiin pientä iltapalaa nauttimaan. Yritimme vielä viime tingassa varmistua "hikimiesten" saamien vaikutteiden järjellisyydestä. Pitkälle kesään jatkuneen odotuksen päätti vihdoin tieto, että Kouvolaan on luvassa neljä liesämiestä eli käytännöllisesti katsoen se määrää mitä oli anottukin. Missä määrin työntutkijain tuntema? kiitollisuudenvelka on vaikuttanut asian myönteiseen päätökseen on ja pysyy hämärän peitossa, mutta haitaksi ei huomaavaisuuttamme voitane kai lukea?

Toinen merkittävä kehitystapahtuma on ollut liitosta sivuun jääneiden Inkeroisten postimiesten paluu takaisin ammattijärjestön piiriin entisen emäosaston kautta. Tämä joukkoliittyminen tiesi Kouvolan osastolle melkoista lisävahvistusta ja päätti samalla sen taantumuksellisen kauden, joka on vallinnut viime vuosina Inkeroisten plt:ssa. Lyhyessä ajassa on sikäläisiin oloihin saatu huomattavia parannuksia, kiitos postitarkastajan asiallisen suhtautumisen, mutta paljon on vielä urakkaa edessä. Lähi aikana on tosin luvassa huomattaviakn uudistuksia tuossa vanhoillisuuden perikuvaksi osoittautuneessa toimipaikassa, mutta osaston aktiivinen ja arvovaltainen panos saattaisi nopeuttaa kehitysprosessia.

Kolmas toiminnallinen painopiste sattui syyskuuksi, jolloin tuli tieto osittaiseen yhteen kantovuoroon siirtymisestä Kouvolassa 1.10. lukien. Tilanne oli hankalasti hoidettavissa useastakin syystä.

  1. asia koski läheisesti vain kirjeenkannossa toimimivia osaston jäseniä.

  2. heidänkin keskuudessaan esiintyi eriäviä käsityksiä yhden kannon haitoista ja hyödystä.

  3. kaupunkilaiset itse eivät tajunneet palvelun huonontumisen merkitystä ja määrää. He suhtautuivat asiaan täysin välinpitämättömästi.

  4. konttorin johto toimi saamiensa ohjeiden mukaisesti asiassa "sammutetuin valoin". T.s. suunnitelmaa ei olisi saanut päästää julkisuuteen.

  5. liittokin tuntui vain seuraavan tilanteen kehitystä ilman erikoisempaa halua lähettää tänne apuvoimia. Siitä huolimatta päätimme vastustaa yhteen kantoon siirtymistä, vaikka lopputulos tuntuikin jo etukäteen selvältä.

Jätimme asiasta kirjelmän kaupunginhallitukselle ja toimitimme aineistoa Kouvolan Kauppakamariosastolle, Kouvolan Liikemiesyhdistykselle ja Kouvolan Kauppiasyhdistykselle, jotka kaikki samoin kuin kaupunginjohtajakin lupasivat käsitellä asian pikaisesti ja lähettää vastustavan mielipiteensä Posti- ja lennätinhallituksen tiedoksi. Näin tapahtuikin ja varmuuden vuoksi osastommekin postitti Plh:lle pitkän ja perusteellisen vastalauseensa, mutta me hävisimme koitoksen. Joka lauantai-iltapäivä konttorin toimesta pikalähetyksen veroisina toimitettavat kaupunginhallituksen kokouskutsut esityslistoineen ovat eräs merkillinen seuraus tästä kampanjasta. Posti- ja lennätinhallitus on omatoimisesti lähtenyt rikkomaan postisäännön määräyksiä vaientaakseen kaupungin viranomaisten taholta esiintyneen vastuksen. Postimiesten kannalta lopputulos merkitsee sitä, että moneen vuoteen ei Kouvolan kantopiirejä lukumääräisesti lisätä, mutta alueellisesti kyllä. Kirjeenkantajista on huomaamatta muodostuva todellinen työjuhtien ammattiryhmä. Kaupungin nopea kasvu pakottaa meidät ennen pitkää keksimään uusia keinoja umpikujan selvittämiseksi, siitä voidaan olla jo nyt yksimielisiä, mutta ajankohta on vielä avoinna.

Neljäs ja ulospäin ehkänäkyvin yritys oli osaston 50-vuotisjuhla, jota vietettiin kaksipäiväisenä 9-10.10.1965. koskaan aikaisemmin ei jäsenkuntamme ole ollut niin runsain joukoin koolla ja yhteishengen sävyttämää kuin noissa juhlan pyörteissä saattoi havaita. Saimme samalla tyydytyksellä todeta, että ammattiyhdistyksemme nauttii arvonantoa ja luottamusta. Lehdistö oli kiinnostunut meistä. Juhlapuhujamme lausumia ajatuksia luettiin jopa radion ja television uutislähetyksissä. Saimme kukkia, sähkeitä, adresseja ja palkintoja sekä suusanallisia tervehdyksiä ja menestyksen toivotuksia ja liittokin huomioi arvokkaalla tavalla yhdistyksemme juhlapäivän. Raha- ja liikelaitosten myötävaikutuksella selvisimme taloudellisesta puolestakin kohtalaisesti, joten yhteisestä merkkipäivästämme ei liene kenellekään mukana olleelle jäänyt muuta kuin antoisia ja mieluisia muistoja.

Pilkkimistä, kokouksia, liiton toimeksiantoa y.m.s.

Kuluneena vuonna osaston järjesti toisen kerran jäsenilleen pilkkikilpailut Suolajärven tukikohdassa ja näyttää siltä, että niitä on muotoutumassa leppoisa perinne.

Kokouksia ja tiedotustilaisuuksia pidettiin vuoden kuluessa useitakin, pääasiassa kuitenkin toimikunnan ja juhlatoimikunnan kokoonpanossa. 50-vuotisjuhlassa juhlapuhujana esiintyneen puheenjohtaja Paavo Markkolan lisäksi kävivät osastoamme tervehtimässä ja valistamassa toimitsija Ensio Rantanen kahdesti, liittotoimikunnan jäsen Leo T. Koskinen automiesten asioita selostamassa ja apul. konttorinhoitaja Pentti Marttinen altavastaajana työasioita pohtineessa kokouksessa. Tavan mukaan on rahastettu liiton laskuun Postimies-lehden ilmoituksia ja Suvirannan kesä- ja joulumerkkejä, myyty adresseja ja tilattu kalentereita sekä toimittu arpakauppiaana VY:n hyväksi. Osastolla on ollut edustajansa liittoneuvoston kokouksessa ja Postimies-lehden avustajien neuvottelupäivillä sekä VY:n paikallisessa yhdyselimessä. On ylläpidetty vippikassaa ja veikkausasioimistoa ja järjestetty arpajaisia sekä muistettu merkkipäiväänsä viettäneitä osaston jäseniä ja osaston ystäviä. Lyhyesti sanottuna - toimittu on.

Näin juhlavuoden päätökseksi mainittakoon vielä, että osaston jäsenluettelossa on 87 nimeä ja näistä kolmella liiton hopealehväinen ansiomerkki ja kymmenellä osaston kunniakirja.

Allekirjoittaneella onkin mieluisa tilaisuus lausua tässä yhteydessä osaston jokaiselle jäsenelle parhaat ja vilpittömät kiitokset kuluneen vuoden toiminnasta.

Kouvolassa tammikuun 23. päivänä 1966

Raimo Havasara



 Voikkaalainen Eino Antila syntyi 15.5.1902. Hän oli Postiljooni yhdistyksen liittoneuvoston jäsen vuosina 1934–1948 ja 1951–1960. Liittotoimikunnan jäsen hän oli 1948–1951. Kuusankosken kunnan valtuuston jäsenenä hän oli 1926 – 1953 ja kunnanvaltuuston puheenjohtajana hän toimi vuosina 1946 – 1953. Huomionosoituksena työstä kunnan hyväksi hänelle myönnettiin kunnallisneuvoksen arvo ja ammattiosasto nimitti hänet kunniapuheenjohtajakseen tammikuussa 1970. Teatteri oli lähellä hänen sydäntään 43 vuoden ajan. Osuusliike Kymenmaa teetätti muotokuvan pitkään toimihenkilönä toimineesta Eino Antilasta. Eläkkeelle Eino jäi vuonna 1965. Hän kuoli 7.1.1976. 

Eikan viimeinen työpäivä ja läksijäistilaisuus.


 

Kuvassa vasemmalta​ Alpo Immonen, Yrjö Suuronen ja Raimo Havasara.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Kouvolan Ammatillisen Paikallisjärjestö ry:n sekä muiden perusjärjestöjen edustajien kokous,

joka pidettiin Kouvolassa Päivän Sanomien toimistossa helmikuun 11 päivänä 1965 alkaen kello 18.30. Paikalla oli 11 osanottajaa. Puhetta johti E. Henttu ja pöytäkirjan laati A. Takoja.

Piiriasiamies K. Ritala selosti niitä seikkoja, joiden johdosta keräyksen suorittaminen Ammattiyhdistysopiston laajentamista varten on tarpeellinen. Laajennus tulisi käsittämään kuntokeskusnimisen rakennuksen, jonka tilavuus on 12800 mja kustannusarvio 1750000 markkaa. Keräys tapahtuu ajalla 1.2.-30.4.1965 myymällä tätä tarkoitusta varten tehtyjä kuponkeja.

Edelleen Ritala mainitsi, että SAK:n työvaliokunta suunnitteli keräyksen tapahtuvan Kouvolassa parhaiten sen ammatillisen paikallisjärjestön pääasialliselle johdolla. Tavoitteeksi keräyksessä on asetettu 4 tunnin henkilökohtaisen palkan suuruus.

Ritala toivoi myös sitä, että keräyksessä käännyttäisiin ns. porvarienkin puoleen, myymällä heille keräyskuponkeja. Lopuksi Ritala kiinnitti alustuksessaan kokouksen osanottajien huomion SAK:n koulutustoimintaan, jakamalla koulutusohjelmia.



© raippeheikkila0@gmail.com

©2017 Raimo Heikkilä - suntuubi.com